• FONT RESIZER
    • SHARE

Urheilu

Laajalle levinnyt kiinnostus järjestäytyneeseen urheiluun, joka tempasi mukaansa suuren osan läntistä maailmaa 1800-luvun loppupuolella, sai vasta myöhemmin jalansijaa Suomessa. Kuitenkin kun näin lopulta tapahtui ja suomalaiset omaksuivat urheilun sellaisella intohimolla, johon vain harva muu kansakunta pystyi. 1900-luvun alussa suomalaiset urheilijat hallitsivat maailmanlaajuisesti useita urheilulajeja kuten yleisurheilua, voimistelua ja painia, hiihtoa ja luistelua. Siirtolaiset, jotka saapuivat Suomesta Lakeheadiin ensimmäisen siirtolaisuusaallon aikana, toivat mukanaan urheilemisen intohimon, jonka vaalimista he jatkoivat uudessa kotimaassaan.

Alunperin urheilua järjestettiin raittiusseurojen toimesta. Raittiusseurojen toiminta kukoisti alueella vuosien 1896 ja 1905 välisenä aikana tarjoten terveellisen vaihtoehdon alkoholin käytölle. Vuoden 1905 jälkeen paikallinen suomalainen raittiusliiketoiminta alkoi hiljetä, kun monet yhteisön jäsenet siirtyivät selvästi luokkapohjaisiin järjestöihin, jotka pyrkivät suuntaamaan toimintansa työläisiin kohdistuviin epäkohtiin kapitalistisessa talousjärjestelmässä.

Ensimmäinen suomalainen sosialistinen urheiluseura Lakeheadissa, voimisteluseura Jyry, perustettiin vuonna 1906 paikallisen amerikansuomalaisen työväenyhdistyksen, Imatra #9:n, yhteyteen. Suomalaisille siirtolaisille Jyry oli ensimmäinen useista seuroista, jotka tarjosivat vaihtoehdon porvarilliselle ja englantilaisvaltaiselle amatööriurheiluliikkeelle, joka oli vallalla Kanadassa. Kuitenkin sillä oli jossain määrin etäinen ja toisinaan kireä suhde Imatra-emojärjestön kanssa jopa muuttaen vuonna 1909 pois Imatra #9:n päämajasta, osoitteesta 309 Dufferin-katu kilpailevan Uusi Yritys -raittiusseuran tiloihin.

Huolimatta näistä vaikeuksista Jyry kasvoi huomattavasti muutamien ensimmäisten vuosien aikana, ja vuosiin 1909-1910 mennessä seura lähetti urheilijoita alueen suurimpiin urheilutapahtumiin. Ensimmäisen siirtolaisuusaallon suomalais-kanadalaisista urheilijoista oli omaa luokkaansa kevyen raskaansarjan painija Fred Paju, joka hallitsi useita paikallisia otteluja. Vaikka seuran urheilijat alkoivat edistyä pääurheilulajeissa, seura silti kohtasi monia haasteita, joista yksi tärkeimmistä oli harjoitustilojen rajallinen saatavuus.

Suomalaisen Työntemppelin rakentaminen vuonna 1910 tarjosi paljon kaivattua hengitystilaa kasvavalle Jyryn urheiluohjelmalle. Jyryn toiminta sijoittui rakennuksen toiseen kerrokseen, mutta myös pääsalia käytettiin. Se tarjosi avarat tilat harjoitella monimutkaisen ihmispyramidin rakentamista, joka oli vertauskuvana työväen yhteenkuuluvuudelle, ollen sen ajan voimisteluohjelmien kohokohta. Samoin hiukan yli 24 jalan korkeudessa oleva salin katto teki helpoksi voimistelurenkaiden asentamisen. Koska pääsalissa ja parvekkeella oli istumapaikkoja useille sadoille, Suomalainen Työntemppeli pystyi myös isännöimään tapahtumia, joissa urheilijat esittivät yleisölle taitojaan. Vuosien 1910-1914 välisenä aikana Jyry ylläpiti selvästi voimakkaampaa yhteyttä emojärjestöönsä kuin ennen Suomalaisen Työntemppelin rakentamista, ottamalla osaa varojen keräykseen sekä työväenyhdistykselle että Työkansa-sanomalehdelle.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomalainen Työntemppeli säilyi harjoituspaikkana suomalaisille urheilijoille sekä urheilutapahtumien järjestämispaikkana. Sodan loppuvuosiin mennessä lisääntyneet yhteiskunnalliset paineet vaikeuttivat haalin urheilutoimintaa. Aktiivinen osallistuminen työväenluokan radikalismiin sai aikaan lisääntyvää epäluuloa suomalaista yhteisöä kohtaan etenkin Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917. Vuoden 1918 syksyyn mennessä lainmuutokset vuoden 1914 sotatoimilakiin kielsivät sosialistiset järjestöt ja siihen liittyvän kirjallisuuden. Tämän lisäksi suomalaiset eivät saaneet osallistua ei-kirkollisiin yleisiin kokouksiin.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun sotatoimilaki oli poistettu ja laajamittainen siirtolaisuus Suomesta alkoi uudelleen, urheilun suosio suomalaisten keskuudessa kasvoi entisestään. Suomalainen Työntemppeli säilyi keskuspaikkana urheilutoiminnalle. Vuosikymmenen aikana järjestettiin lukuisia tilaisuuksia, joihin sisältyi urheilua, erityisesti kreikkalais-roomalaista painia. Painissa pidettiin kilpailuja, joissa kruunattiin paikalliset painimestarit sekä amatööri- että ammattilaissarjoissa. Vuoden 1918 Suomen kansalaissodan vanavedessä Lakeheadiin saapui useita urheilijoita, jotka kasvattivat jo ennestään suurta lahjakkaiden urheilijoiden määrää sekä lisäsivät valmennustietoutta Suomalaisen Työntemppelin urheilussa.

Vaikka Jyry-urheiluseura oli hallitsevassa asemassa ennen ensimmäistä maailmansotaa edeltävinä vuosina, Nahjus-urheiluseura syrjäytti sen vuonna 1920. Nahjus oli läheisessä yhteistyössä Industrial Workers of the World -työväenyhdistyksen kanssa. Suomalainen Työntemppeli pysyi Nahjuksen kotina seuraavat 38 vuotta. Tänä aikana seurasta tuli oikeutetusti vahva tekijä urheilussa sekä paikallisesti että kansallisesti. 1920-luvulla seuraa edusti useita mitalimiehiä amatööripainissa. Näihin kuului 2-kertainen kevyensarjan Kanadan mestari Karl Mäki (Tauno Mäkelä). 1920-luvun loppupuolella nyrkkeily näytteli tärkeää osaa seuran urheiluohjelmassa. Nybergin veljekset, Alf ja George, olivat kansallisen tason nyrkkeilijöitä.

Vaikka kiinnostus joihinkin urheilulajeihin, kuten painiin hiipui vuoteen 1930 mennessä, voimistelu säilyi Nahjuksen urheiluohjelmien kantavana voimana Suomalaisella Työntemppelillä. Nahjus jatkoi pitkäaikaista perinnettä muodostaa komeita ihmispyramideja ja pystyi myös ylpeilemään laajalla välinevalikoimalla, johon sisältyivät voimistelurenkaat, trampoliini, puomit ja hevonen. Myös naisilla oli merkittävä panos Nahjuksen voimistelussa. Vuoden 1927 jälkeen lapsille oli tarjolla omia ohjelmia.

Toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin mennessä Nahjus-seuran pitkäaikainen yhteistyö työväen aktivismin kanssa oli vähentynyt. Kuitenkin sen toiminta useissa urheilulajeissa oli erittäin aktiivista. Voimistelulla oli edelleen tärkeä osa Suomalaisessa Työntemppelissä pidettävissä ohjelmissa ja yleisöesityksiä järjestettiin usein musiikkiesitysten ja muiden viihde-esitysten yhteydessä. Vaikka seuran jäsenmäärä oli korkeimmillaan heti toisen maailmansodan jälkeen, seura lakkautettiin vuonna 1956. Nahjuksen voimisteluvälineet luovutettiin myöhemmin perustetulle urheiluseura Reippaalle.

Reipas jatkoi kanadansuomalaisen urheilun pitkää perinnettä Lakeheadissa, joskin järjestäytynyt urheilutoiminta Suomalaisella Työntemppelillä oli vähenemässä. 1970- ja 1980- lukujen aikana monet haalin urheilukulttuurin pitkäaikaisista tunnusmerkeistä oli viety pois, kuten voimisteluvälineet ja käsin ommellut painimatot kolmannen kerroksen tornista.

Vaikka vain muutamat näkyvissä olevat Suomalaisen Työntemppelin urheilun menneisyydestä kertovat symbolit ovat nykyään nähtävissä, harvalla muulla rakennuksella Luoteis-Ontariossa on samanlainen pitkä ja värikäs urheiluperinne.


URHEILU AJANJAKSOITTAIN

1890-luku
Paini, erityisesti kreikkalais-roomalainen, saa jalansijaa Suomessa ja siitä tulee suosittu urheilulaji.

1890-luku
Ensimmäiset suomalaiset urheilujärjestöt Lakeheadissa ovat kirkkopohjaisia, ollen yhteydessä raittiusliikkeeseen.

1902
Uusi Yritys perustaa voimisteluseuran edustaakseen seuran vakaumusta terveelliseen, alkoholista vapaaseen elämäntyyliin. Sekä Uusi Yritys että Fort Williamin Pohjankukka alkavat järjestää retkeily- ja muita ulkoilmatapahtumia.

1904
Uusi Yritys ja Pohjankukka järjestävät kenttäjuhlia Lakeheadissa.

1906
Sosialistiset järjestöt painottavat voimakkaasti kasvatuksen ja vapaan-ajan toiminnan merkitystä. Ensimmäinen sosialistipohjainen urheiluseura, Port Arthurin voimisteluseura (gymnastic club) Jyry, perustetaan. Se toimii työväenyhdistys Imatra #9:n alaisuudessa vuoteen 1910 saakka, jolloin siitä tulee ensimmäinen Suomalaisella Työntemppelillä toimiva urheiluseura, kuuluen Kanadansuomalaiseen sosialistijärjestöön.

1910
David Takala, yksi parhaista painijoista Kanadassa, muuttaa Suomesta Port Arthuriin, Vuoteen 1916 mennessä hänestä on tullut hyvin tunnettu ja arvostettu myös paikkakunnan ulkopuolella.

1918
Kanadan ammattipainin keskisarjan mestari George Walker (Fort Williamin asukas), ottelee toukokuun 24. päivänä suomalaista painijaa Wäinö Ketosta vastaan. Tapahtuma on ehkä alueen seuratuin siihen aikaan.

1920
Jyry lopettaa toimintansa, ja sen tilalle syntyy Maailman teollisuustyöntekijöiden ammattiyhdistyksen yhteydessä toimiva urheiluseura Nahjus.

1922
Kanadan amatööriurheiluliiton (Amateur Athletic Union of Canada, AAUC) Thunder Bayn osasto alkaa myöntää lupia urheilutapahtumille kuten amatööripainikilpailuille. Vuonna 1923 se antaa AAUC:n hyväksymän luvan Thunder Bayn alueen amatöörinyrkkeilyn ja -painin mestaruuskilpailuille.

1922
Kommunistinen Kanadan Suomalainen Järjestö (Finnish Organization of Canada) perustaa oman urheiluseuransa nimeltään Isku.

1925
Maaliskuussa Isku liittyy Kanadan Suomalaisen Järjestön yhteydessä toimivaan Kanadan työväen urheiluliittoon (Canadian Workers Sports Federation), jota myöhemmin kutsuttiin Kanadansuomalaisen amatööriurheilun liitoksi (Finnish Canadian Amateur Sports Federation). Yli 40 seuraa, joista useimmat sijaitsivat Luoteis-Ontariossa, osallistuivat monien eri alojen urheilutapahtumiin, jotka olivat tämän liiton järjestämiä ja vahvistamia. He eivät kuitenkaan saaneet osallistua ei-työväenluokan tapahtumiin.

1928
Nahjuksen urheilusta vastaavat Alphons Oja ja Tauno Mäkelä ottavat osaa vuoden 1928 olympialaisten painikarsintaan. He eivät onnistuneet saamaan paikkaa joukkueessa.

 

Urheilu-osan on kirjoittanut Dr. C. Nathan Hatton


Sports