• FONT RESIZER
    • SHARE

Urheilu

Laajalle levinnyt kiinnostus järjestäytyneeseen urheiluun, joka tempasi mukaansa suuren osan läntistä maailmaa 19-vuosisadan loppupuolella, sai vasta myöhemmin jalansijaa Suomessa. Kuitenkin kun näin oli tapahtunut, suomalaiset omaksuivat urheilun sellaisella intohimolla, johon vain harva muu kansakunta pystyi. 20-vuosisadan alussa suomalaiset urheilijat hallitsivat maailmanlaajuisesti useita urheilulajeja kuten yleisurheilua, voimistelua ja painia, hiihtoa ja luistelua. Siirtolaiset, jotka saapuivat Suomesta Lakeheadiin ensimmäisen siirtolaisuusaallon aikana, toivat mukanaan urheilemisen intohimon, jonka vaalimista he jatkoivat uudessa kotimaassaan.

Alunperin urheilua järjestettiin raittiusseurojen toimesta. Raittiusseurojen toiminta kukoisti alueella vuosien 1896 ja 1905 välisenä aikana tarjoten terveellisen vaihtoehdon alkoholin käytölle. Vuoden 1905 jälkeen paikallinen suomalainen raittiusliiketoiminta alkoi hiljetä, kun monet yhteisön jäsenet siirtyivät selvästi luokkapohjaisiin järjestöihin, jotka pyrkivät suuntaamaan toimintansa työläisiin kohdistuviin epäkohtiin kapitalistisessa talousjärjestelmässä.

Ensimmäinen suomalainen sosialistinen urheiluseura Lakeheadissa , voimisteluseura Jyry, perustettiin v.1906 paikallisen Suomalais-Amerikkalaisen Työväenyhdistyksen, Imatra #9, yhteyteen. Suomalaisille siirtolaisille Jyry oli ensimmäinen useista seuroista, jotka tarjosivat vaihtoehdon porvarilliselle ja anglo-valtaiselle amatööriurheiluliikkeelle, joka oli vallalla Kanadassa. Kuitenkin sillä oli jossain määrin etäinen ja toisinaan kireä suhde Imatra-emojärjestön kanssa jopa muuttaen pois Imatra #9 päämajasta, 309 Dufferin-katu, vuonna 1909 kilpailevan “ Uusi Yritys”- raittiusseuran tiloihin.

Huolimatta näistä vaikeuksista Jyry kasvoi huomattavasti muutamien ensimmäisten vuosien aikana, ja vuosiin 1909-1910 mennessä seura lähetti urheilijoita alueen suurimpiin urheilutapahtumiin. Ensimmäisen siirtolaisuusaallon suomalais-kanadalaisista urheilijoista oli omaa luokkaansa kevyen raskaansarjan painija Fred Paju, joka hallitsi useita paikallisia otteluja. Vaikka seuran urheilijat alkoivat edistyä pääurheilulajeissa, seura silti kohtasi monia haasteita, joista yksi tärkeimmistä oli harjoitustilojen rajallinen saatavuus.

Suomalaisen Työntemppelin rakentaminen v.1910 tarjosi paljon kaivattua hengitystilaa kasvavalle Jyryn urheiluohjelmalle. Jyryn toiminta sijoittui rakennuksen toiseen kerrokseen, mutta myös pääsalia käytettiin. Se tarjosi avarat tilat harjoitella monimutkaisen ihmispyramidin rakentamista, joka oli vertauskuvana työväen yhteenkuuluvuudelle ja oli sen ajan voimisteluohjelmien kohokohta. Samoin hiukan yli 24 jalan korkeudessa oleva salin katto teki helpoksi voimistelurenkaiden asentamisen. Koska pääsalissa ja parvekkeella oli istumapaikkoja useille sadoille, Suomalainen Työntemppeli pystyi myös toimimaan isäntänä tapahtumille, joissa urheilijat esittivät yleisölle taitojaan. Vuosien 1910-1914 välisenä aikana Jyry ylläpiti selvästi voimakkaampaa yhteyttä emojärjestöönsä kuin ennen Suomalaisen Työntemppelin rakentamista ottamalla osaa varojen keräykseen työväenyhdistykselle (The Workingmen’s Association) sekä Työkansa-sanomalehdelle.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomalainen Työntemppeli säilyi harjoituspaikkana suomalaisille urheilijoille sekä paikkana järjestetyille urheilutapahtumille. Sodan loppuvuosiin mennessä lisääntyneet yhteiskunnalliset paineet vaikeuttivat haalin urheilutoimintaa. Aktiivinen osallistuminen työväenluokan radikalismiin sai aikaan lisääntyvää epäluuloa suomalaista yhteisöä kohtaan etenkin Venäjän vallankumouksen jälkeen v.1917. Vuoden 1918 syksyyn mennessä lainmuutokset v.1914 War Measures Act-lakiin kielsivät sosialistiset järjestöt ja siihen liittyvän kirjallisuuden, ja suomalaiset eivät saaneet osallistua ei-kirkollisiin yleisiin kokouksiin.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun War Measures Act-laki oli poistettu ja laajamittainen siirtolaisuus Suomesta alkoi uudelleen, urheilun suosio suomalaisten keskuudessa kasvoi entisestään. Suomalainen Työntemppeli säilyi keskuspaikkana urheilutoiminnoille. Vuosikymmenen aikana järjestettiin lukuisia tapahtumia, joissa urheilu esitti pääosaa varsinkin kreikkalais-roomalainen paini, pidettiin kilpailuja, joissa kruunattin paikalliset painimestarit sekä amatööri- että ammattilaissarjoissa. Vuoden 1918 Suomen kansalaissodan vanavedessäsaapui Lakeheadiin useita urheilijoita, jotka kasvattivat jo olemassaolevien lahjakkaiden urheilijoiden määrää sekä lisäsivät valmennustietoutta Suomalaisella Työntemppelilla tapahtuvassa urheilussa.

Vaikka Jyry-urheiluseura oli hallitsevassa asemassa ennen ensimmäistä maailmansotaa edeltävinä vuosina, Nahjus-urheiluseura syrjäytti sen v. 1920. Nahjus oli läheisessä yhteistyössä Industrial Workers of the World-työväenyhdistyksen kanssa. Suomalainen Työntemppeli pysyi Nahjuksen kotina seuraavat 38 vuotta,. Tänä aikana seurasta tuli oikeutetusti vahva tekijä urheilussa sekä paikallisesti että kansallisesti.1920-luvulla seuraa edusti useita mitalimiehiä amatööripainissa. Näihin kuului 2-kertainen kevyensarjan Kanadan mestari Karl Maki (Tauno Makela). 1920-luvun loppupuolella nyrkkeily näytteli tärkeää osaa seuran urheiluohjelmassa. Nybergin veljekset, Alf ja George, olivat kansallisen tason nyrkkeilijöitä.

Vaikka kiinnostus joihinkin urheilulajeihin kuten painiin hiipui v. 1930 mennessä, voimistelu säilyi Nahjuksen urheiluohjelmien kantavana voimana Suomalaisella Työntemppelillä. Nahjus jatkoi pitkäaikaista perinnettä muodostaa komeita ihmispyramideja ja pystyi myös ylpeilemään laajalla välinevalikoimalla, johon sisältyivät voimistelurenkaat, trampoliini, puomit ja hevonen. Myös naisilla oli merkittävä panos Nahjuksen voimistelussa. Vuoden 1927 jälkeen lapsille oli tarjolla omia ohjelmia,

Toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin mennessäNahjus-seuran pitkä-aikainen yhteistyö työväen aktivismin kanssa oli vähentynyt. Kuitenkin sen toiminta useissa urheilulajeissa oli erittäin aktiivista. Voimistelulla oli edelleen tärkeä osa Suomalaisessa Työntemppelissä pidettävissä ohjelmissa, ja yleisöesityksiä järjestettiin usein musiikkiesitysten ja muiden viihde-esitysten yhteydessä. Vaikka seuran jäsenmäärä oli korkeimmillaan heti toisen maailmansodan jälkeen, vuosikymmenen kuluessa seura lakkautettiin v. 1956. Nahjuksen voimisteluvälineet luovutettiin äskettäin perustetulle urheiluseura Reippaalle.

Reipas jatkoi suomalais-kanadalaisen urheilun pitkää perinnettä Lakeheadissa, kuitenkin järjestäytynyt urheilutoiminta Suomalaisella Työntemppelillä oli vähenemässä. 1970 ja 1980-vuosikymmenien aikana monet haalin urheilukulttuurin pitkäaikaisista tunnusmerkeistä oli viety pois kuten voimisteluvälineet ja käsinommellut painimatot kolmannen kerroksen tornista.

Vaikka vain muutamat näkyvissä olevat symbolit, jotka kertovat Suomalaisen Työntemppelin urheilun menneisyydestä, ovat nykyään nähtävissä, harvat muut rakennukset Luoteis-Ontariossa voivat väittää omaavansa samanlaisen, pitkän ja värikkään urheiluperinteen.


URHEILU AJANJAKSOITTAIN

1890-luku
Paini, erityisesti kreikkalais-roomalainen, saa jalansijaa Suomessa, ja siitä tulee suosittu urheilulaji.

1890-luku
Ensimmäiset suomalaiset urheilujärjestöt Lakeheadissa ovat kirkkopohjaisia ja ovat yhteydessä raittiusliikkeeseen.

1902
Uusi Yritys perustaa voimisteluseuran osaksi sen vakaumusta terveelliseen, alkoholista vapaaseen elämäntyyliin. Sekä Uusi Yritys että Fort Williamin Pohjankukka alkavat järjestää retkeily- ym. ulkoilmatapahtumia.

1904
Uusi Yritys ja Pohjankukka järjestävät kenttäjuhlia Lakeheadissa.

1906
Sosialistiset järjestöt painottavat voimakkaasti kasvatuksen ja vapaan-ajan toiminnan merkitystä. Ensimmäinen sosialisti-pohjainen urheiluseura, Port Arthurin voimisteluseura (gymnastic club) Jyry, perustetaan. Se toimii Finnish Workingman’s Association, Imatra #9 alaisuudessa v. 1910 saakka, jolloin siitä tulee ensimmäinen Suomalaisella Työntemppelilla toimiva urheiluseura kuuluen the Finnish Socialist Organization of Canada-järjestöön.

1910
David Takala, yksi parhaista painijoista Kanadassa, muuttaa Suomesta Port Arthuriin, Vuoteen 1916 mennessä hänestä on tullut hyvin tunnettu ja arvostettu myös paikkakunnan ulkopuolella.

1918
Toukokuun 24 päivänä, mikä on ehkä lajinsa eniten seurattu tapahtuma siihen aikaan ammattipainin Kanadan mestari keskisarjassa George Walker (Fort Williamin asukas), ottelee suomalaista painijaa Wäinö Ketosta vastaan.

1920
Jyry lopettaa toimintansa, ja sen tilalle syntyy IWW-yhteydessä toimiva urheiluseura Nahjus.

1922
Kanadan amatööriurheiluliiton (Amateur Athletic Union of Canada) Thunder Bayn osasto alkaa lupien myöntämisen urheilutapahtumille kuten amatööripainikilpailut. Vuonna 1923 se antaa AAUC:n hyväksymän luvan Thunder Bayn alueen amatöörinyrkkeilyn ja -painin mestaruuskilpailuille.

1922
Kommunistinen Kanadan Suomalainen Järjestö (Finnish Organization of Canada) perustaa oman urheiluseuransa nimeltään Isku.

1925
Maaliskuussa Isku liittyy Kanadan Suomalaisen Järjestön yhteydessä toimivaan Kanadan Työväen Urheiluliittoon (Canadian Workers Sports Federation), jota myöhemmin kutsuttiin Suomalais-Kanadalaisen Amatöoriurheilun Liitoksi (Finnish Canadian Amateur Sports Federation).Yli 40 seuraa, joista useimmat sijaitsivat Luoteis-Ontariossa, osallistuivat monien eri alojen urheilutapahtumiin, jotka olivat tämän liiton järjestämiä ja vahvistamia. He eivät kuitenkaan saaneet osallistua ei-työväenluokan tapahtumiin.

1928
Nahjuksen urheilusta vastaavat Alphons Oja ja Tauno Makelä ottavat osaa v. 1928 olympialaisten painikarsintaan. He eivät onnistuneet saamaan paikkaa joukkueessa.

 

Urheiluosan on kirjoittant Dr. C. Nathan Hatton


Sports