• FONT RESIZER
    • SHARE

Taiteet

Musiikki

Musiikkia on jokaisessa paikassa maailmaa, minne suomalaiset ovat perustaneet yhdyskuntia. Suomalaisten innostus musiikkiin ja taiteeseen on peräisin Kalevalan runoeepoksesta, 1800-luvun eeppisen runouden teoksesta. Sitä pidetään Karjalan ja Suomen kansallisena saagana. Kalevala on säilynyt nykypäivään saakka suomalaisen kirjallisuuden merkittävimpänä teoksena ja se on suomalaisen kansallisen identiteetin keskeinen tekijä.

Kalevalan sankarihahmo Väinämöinen ei saanut voimaansa fyysisistä kyvyistä, vaan runoudesta, jota hän usein lauloi kanteleen säestyksellä. Tarun mukaan ainoa, joka pystyi voittamaan Väinämöisen hänen pyrkimyksissään, oli hänen veljensä, mestarikäsityöläinen Ilmarinen. Hän muotoili taikasammon saadakseen Pohjolan tyttären vaimokseen.

Kalevala on perusta klassiselle suomalaiselle kirjallisuudelle, ja se on antanut inspiraation moniin Jean Sibeliuksen kansainvälisesti tunnettuihin sävellyksiin sekä monien kuuluisien suomalaisten taidemaalarien teoksiin. On väitetty, että suomalaiset siirtolaiset olivat “Kalevalan ihmisiä”, joilla oli intohimo musiikkia, runoutta ja käsityötaitoa kohtaan.

Paikalliset suomalaiset haalit, erityisesti Suomalainen Työntemppeli, oli suunniteltu siten, että niissä näyttämö toimi keskeisenä osana musiikki- ja teatteriesityksille. Useimmilla haaleilla oli torvisoittokuntia, Port Arthurin haali pystyi ylpeilemään omalla orkesterillaan. Nämä viihdyttivät konserteissa, tansseissa ja paraateissa. Laulajat perustivat omia laulukuoroja.

Monipuolista musiikkia sisältävät konsertit olivat suosituimpia sosiaalisia tapahtumia suomalaisissa yhteisöissä 1900-luvun alkupuolella. Nämä huipentuivat vuosittain järjestettyihin “Suurjuhliin” (Grand Festival). Joka kesä yksi suurimmista suomalaiskeskuksista toimi järjestäjänä monipäiväisille festivaaleille ja niihin kokoontui sadoittain osanottajia läpi mantereen.


Teatteri

Suomalaisella teatterilla on juurensa 1800-luvun romanttisen suomalaiskansallisen tunteen heräämisessä, mikä johti tuhansien kaupunki- ja maaseututeatteriryhmien perustamiseen Suomessa. Suomalaiset yhteisöt Kanadassa jatkoivat tätä perinnettä ja teatteritoiminnasta tuli monessa suhteessa tunnusomainen elämänpiirre ja keskeinen tekijä haalien ja työntemppeleiden toiminnassa.

Teatteritoiminta suomalaisilla työntemppeleillä ja haaleilla kautta Luoteis-Ontarion voidaan yleisesti luokitella lietsomispropagandaksi, joka pyrki levittämään ajatuksia sosiaalisesta muutoksesta. Esitykset kuitenkin olivat yhteisöä yhdistäviä tapahtumia, jotka vetivät puoleensa runsaasti sellaista yleisöä ja osallistujia, jotka eivät olleet poliittisesti sitoutuneet sosialismiin. Teatteritoiminta oli myös tulonlähde suomalaisille yhdistyksille ja se nähtiin keinona edistää osallistujien älykkyyttä ja sosiaalisia taitoja. Se myös tyypillisesti auttoi rahoittamaan koulutustoimintoja ja kirjastomateriaalin hankkimista.

Lakeheadin suomalainen teatteritoiminta sai alkunsa 1800-luvun lopussa ja toiminta keskittyi Torppa-haalille vuoteen 1910 saakka, jolloin Suomalaisesta Työntemppelistä tuli toiminnan keskuspaikka. Teatteritoiminta jatkoi kasvuaan 1900-luvun kolmen ensimmäisen vuosikymmenen aikana, Suomalaisen Työntemppelin ja sen vieressä sijaitsevan kommunistihaalin kilpaillessa yleisöstä ja kaksi kertaa kuukaudessa esitettävistä näytelmistä. Molemmilla haaleilla oli näytelmäkirjastot, joista alueen pienempien kuntien haalit pystyivät lainaamaan roolivihkoja. Se, mitä oli jäljellä 1970-luvulla Suomalaisen Työntemppelin näytelmäkirjastosta, on nyt Suomalais-Kanadalaisen Historiaseuran kokoelmissa Lakeheadin yliopiston arkistossa.

Sekä miehet että naiset ottivat osaa näytelmäesityksiin. Heitä voitiin löytää harjoituksissa kaikkina vuorokaudenaikoina, riippuen siitä milloin vaativat työaikataulut sen sallivat. Kuitenkin näytelmän ohjaajille työ oli useimmiten täysiaikaista. On ironista, että suomalaisen teatterin “kulta-aikaa” oli 1930-luvun lamakausi, jolloin korkea työttömyys suomalaisten miesten keskuudessa johti korkeisiin katsojamääriin.

Suosituimpia esityksiä 1900-luvun alkupuolella olivat kevyet musikaalit ja huvinäytelmät. Kuitenkin esitykset myös sisälsivät alkuperältään suomalaisia ja ei-suomalaisia klassikkoja, mutta ne aina esitettiin suomenkielellä. Näihin kuului näytelmiä, joiden kirjoittajina olivat Molière, Tolstoi, Shaw, Shakespeare ja Ibsen sekä suomalaisia näytelmiä sellaisia kuten Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä (Seven Brothers), Teuvo Pakkalan Tukkijoella (Riverdrive) ja Minna Canthin Työmiehen Vaimo (Worker’s Wife)

Ne, jotka tulivat Port Arthuriin ja Fort Williamiin kirjoittivat satoja alkuperäisnäytelmiä. Felix Hyrske, Aku Päiviö ja Moses Hall, jotka kaikki asuivat jonkin aikaa Lakeheadissa, olivat kirjoittajia, joiden teokset muistetaan niiden taiteellisesta merkittävyydestä. Minnesotan Duluthista kotoisin olevan kuuluisan näytelmäkirjailijan Lauri Lembergin joitakin mieleenpainuvia näytelmiä esitettiin Suomalaisessa Työntemppelissä. Päiviön työt eivät rajoittuneet paikalliseen yhteisöön ja se vakiinnutti hänet känsäinvälisesti merkittävänä näytelmäkirjailijana ja runoilijana.

Pidetyimpiä ja tuotteliaimpia poliittisen propagandan näytelmäkirjoittajia olivat Magnus Raeus ja puutavara-alan ammattiyhdistysorganisaattori Alf Hautamäki. He olivat erityisen tunnettuja siitä, että he lisäsivät huvittavia kohtia niihin sanomiin, joita he yrittivät tuoda esille. Tyypillisimpiä heidän näytelmistään olivat Rauesin “Haalin kommuuna” (Community at the Hall) työväenhaalissa asuvista työttömistä työläisistä, “Säälivät suuruudet” (The Pitiful Celebrities) – satiiri hyväntekeväisyydestä, Hautamäen siirtolaistyöläisiä kuvaava “Harvesti-hoopoja” (Harvest Hobos) ja “Erämaiden orjat” (Slaves of the Wilderness), joka kuvaa elämää metsäkämpillä.

Musiikkia ja teatteria koskevat tekstit ovat muokattuja lainauksia Suomalais-Kanadalaisen Historiaseuran alkuperäisestä tekstistä. Tekstin käyttöön on saatu lupa.


The Arts