• FONT RESIZER
    • SHARE

Taiteet

Musiikki

Musiikkia voidaan löytää joka paikasta maailmaa, minne suomalaiset ovat perustaneet yhdyskuntia. Suomalaisten innostus musiikkiin ja taiteeseen on peräisin Kalevalan runoeepoksista, 19-vuosisadan eeppisen runouden teoksesta. Sitä pidetään Karjalan ja Suomen kansallisena saagana, Kalevala on säilynyt nykypäivään saakka suomalaisen kirjallisuuden merkittävimpänä teoksena, ja se on suomalaisen kansallisen identiteetin keskeinen tekijä.

Kalevalan sankarihahmo Väinämöinen ei saanut voimaansa fyysisista kyvyistä vaan runoudesta, jota hän usein lauloi kanteleen säestyksellä. Tarun mukaan ainoa, joka pystyi voittamaan Väinämöisen hänen pyrkimyksissään, oli hänen veljensä, Ilmarinen, mestarikäsityöläinen, joka muotoili taikasammon (amuletti) saadakseen Pohjolan tyttären vaimokseen.

Kalevala on perusta klassiselle suomalaiselle kirjallisuudelle, ja se on antanut inspiraation moniin Jean Sibeliuksen kansainvälisesti tunnettuihin sävellyksiin sekä monien kuuluisien suomalaisten taidemaalarien teoksiin. On väitetty, että suomalaiset siirtolaiset olivat “Kalevalan ihmisiä”, joilla oli intohimo musiikkia, runoutta ja käsityötaitoa kohtaan.

Paikalliset suomalaiset haalit, erityisesti Suomalainen Työntemppeli, oli suunniteltu siten, että niissä näyttämö toimi keskeisenä osana musiikki- ja teatteriesityksille. Useimmilla haaleilla oli torvisoittokuntia, Port Arthurin haali pystyi ylpeilemään omalla orkesterilla. Nämä viihdyttivät konserteissa, tansseissa ja paraateissa. Laulajat perustivat omia laulukuoroja.

Monipuolista musiikkia sisältävät konsertit olivat suosituimpia sosiaalisia tapahtumia suomalaisissa yhteisöissä 20-vuosisadan alkupuolella.Nämä huipentuivat vuosittain järjestettyihin “Suurjuhliin” (Grand Festival). Joka kesä yksi suurimmista suomalais- keskuksista toimi järjestäjänä monipäiväisille festivaaleille, ja niihin kokoontui sadoittain osanottajia läpi mantereen.


Teatteri

Suomalaisella teatterilla on juurensa 19-vuosisadan romanttisen suomalaiskansallisen tunteen heräämisessä, mikä johti tuhansien kaupunki- ja maaseututeatteriryhmien perustamiseen Suomessa. Suomalaiset yhteisöt Kanadassa jatkoivat tätä perinnettä, ja teatteritoiminnasta tuli monessa suhteessa tunnusomainen elämänpiirre ja keskeinen tekijä haalien ja työntemppeleiden toiminnassa.

Teatteritoiminta sumalaisilla työntemppeleillä ja haaleilla kautta Luoteis-Ontarion voidaan yleisesti luokitella lietsomispropagandaksi, joka pyrki levittämään ajatuksia sosiaalisesta muutoksesta. Esitykset kuitenkin olivat yhteisöä yhdistäviä tapahtumia, jotka vetivät puoleensa runsaasti sellaista yleisöä ja osallistujia, jotka eivät olleet poliittisesti sitoutuneet sosialismiin. Teatteritoiminta oli myös tulolähde suomalaisille yhdistyksille, ja se nähtiin keinona edistää osallistujien älykkyyttä ja sosiaalisia taitoja. Se myös tyypillisesti auttoi rahoittamaan koulutustoimintoja ja kirjastomateriaalin hankkimista.

Lakeheadissa suomalainen teatteritoiminta sai alkunsa 19-vuosisadan lopussa, ja toiminta keskittyi Torppa-haalille v.1910 saakka, jolloin Suomalaisesta Työntemppelistä tuli toiminnan keskuspaikka. Teatteritoiminta jatkoi kasvuaan 20-vuosisadan kolmen ensimmäisen vuosikymmenen aikana Suomalaisen Työntemppelin ja vieressä sijaitsevan kommunistihaalin kilpaillessa yleisöstä ja kaksi kertaa kuukaudessa esitettävistä näytelmistä. Molemmilla haaleilla oli näytelmäkirjastot, joista alueen pienempien kuntien haalit voivat lainata roolivihkoja. Se, mitä oli jäljellä 1970-luvulla Suomalaisen Työntemppelin näytelmäkirjastosta, on nyt Suomalais-Kanadalaisen Historiaseuran kokoelmissa Lakeheadin yliopiston arkistossa.

Sekä miehet että naiset ottivat osaa näytelmäesityksiin. Heitä voitiin löytää harjoituksissa päivän kaikkina aikoina, riippuen siitä milloin vaativat työaikataulut sen sallivat. Kuitenkin näytelmän ohjaajille työ oli useimmiten täysiaikaista. On ironista, että suomalaisen teatterin “kulta-aikaa” oli 1930-luvun lamakausi, jolloin korkea työttömyys suomalaisten miesten keskuudessa johti korkeiseen katsojamääriin.

Suosituimpia esityksiä 20-vuosisadan alkupuolella olivat kevyet musikaalit ja huvinäytelmät. Kuitenkin esitykset myös sisälsivät alkuperältään suomalaisia ja ei-suomalaisia klassikkoja, mutta ne aina esitettiin suomenkielellä. Näihin kuului näytelmiä, joiden kirjoittajina olivat Moliere, Tolstoi, Shaw, Shakespeare ja Ibsen sekä suomalaisia näytelmiä sellaisia kuten Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä (Seven Brothers), Teuvo Pakkalan Tukkijoella (Riverdrive) ja Minna Canthin Työmiehen Vaimo (Worker’s Wife)

Ne, jotka tulivat Port Arthuriin ja Fort Williamiin kirjoittivat satoja alkuperäisnäytelmiä. Felix Hyrske, Aku Päiviö ja Moses Hall, jotka kaikki asuivat jonkin aikaa Lakeheadissa, olivat kirjoittajia, joiden teokset muistetaan niiden taiteellisesta merkittävyydestä. Minnesotan Duluthista kotoisin olevan kuuluisan näytelmäkirjailijan Lauri Lembergin joitakin mieleenpainuvia näytelmiä esitettiin Suomalaisessa Työntemppelissä. Päiviön työt eivät rajoittuneet paikalliseen yhteisöön, ja se vakiinnutti hänet känsäinvälisen merkittävyyden omaavana näytelmäkirjailijana ja runoilijana.

Pidetyimpiä ja tuotteliampia poliittisen propagandan näytelmäkirjoittajia olivat Magnus Raeus ja puutavara-alan ammattiyhdistysorganisaattori Alf Hautamäki, He olivat erityisesti tunnettuja šiitä, että he lisäsivät huvittavia kohtia niihin sanomiin, joita he yrittivät tuoda esille. Tyypillisiä heidän näytelmistään ovat Rauesin “Haalin kommuuna” (Community at the Hall) työväenhaalissa asuvista työttömistä työläisistä ja “Säälivät suuruudet” (The Pitiful Celebrities) satiiri hyväntekeväisyydestä sekä Hautamäen “Harvesti-hoopoja” (Harvest Hobos), joka kuvaa siirtolaistyöläisiä a ja “Erämaiden orjat” (Slaves of the Wilderness) elämästä metsäkämpillä.

 

Musiikkia ja teatteria koskevat tekstit ovat muokattuja lainauksia Suomalais-Kanadalaisen Historiaseuran alkuperäisestä tekstistä ja tekstin käyttöön on saatu lupa./em>


The Arts