• FONT RESIZER
    • SHARE

POLITIIKKA : PITKÄ VERSIO

Historioitsijat ovat pitkään keskustelleet siitä, että sosialismi Kanadassa 20-vuosisadan 35 ensimmäisen vuoden aikana saa kiittää suomalaisia siirtolaisia heidän vaikutuksestaan ja innokkaasta kannatuksesta aatteelle. Tämä on merkittävää ottaen huomioona, että suomalaiset muodostivat vain vähäisen osan Kanadan työvoimasta. Monet näistä työläisistä olivat radikalisoituneet jo ennen Kanadaan muuttamista. Tämä johtui politiikan luonteen muuttumisesta Suomessa, joka oli seurausta hillittömästä teollistumisesta ja Venäjän tsaarin venäläistamisohjelmasta. Monet hakivat poliittista turvapaikkaa Kanadan kasvavista sosialistijärjestöistä.

Suomalaiset siirtolaiset toivat uusia ajatuksia Kanadan sosialistisiin järjestöihin, joiden ohjelmat olivat aikaisemmin perustuneet brittilaiseen ja amerikkalaiseen ammattiyhdistys- ja työväenpolitiikkaan, Lakeheadissa suomalaiset nayttelivat ratkaisevaa osaa vasemmiston alkuhistorian kehityksessä.

Saapuessaan Kanadaan useimmilla suomalaisilla työläisilla ei ollut yhteisiä näkemyksiä englantilaisten hallitsemien ammattiyhdistysten kanssa, jotka toimivat Amerikan Työväenliiton (American Federation of Labor) alaisuudessa ja myöhemmin Kanadan Ammatti- ja Työväenkongressin (Trades and Labour Congress of Canada) alaisuudessa. Itse asiassa Trades and Labour Congress of Canada mainosti itseään Lakeheadissa alueen ainoaksi jörjestoksi, joka suojelee työläisiä “halvalta ulkomailta tulevalta työvoimalta”.

Sen seurauksena suomalaiset perustivat omia työväenyhdistyksiä, joiden toiminta perustui samoihin periaatteisiin, jotka olivat ohjanneet suomalaista osuustoiminta-liikettä 19-vuosisadan loppupuolella. Port Arthurin Suomalainen Työväenyhdistys, Imatra #9, (Finnish Workingmen's Association, Imatra #9) , joka perustettiin v. 1903, oli yksi näistä yhdistyksistä. Sen jäsenmäärä kasvoi voimakkaasti niillä suomalaisilla, jotka olivat tyytymättömiä paikallisissa kirkoissa ja raittiusseuroissa käytäviin sosiaalisiin ja poliittisiin keskusteluihin. Amerikan Suomalaisen Työväenliiton, Imatran, julkistama paamaara oli sosialismin levittaminen ottamalla aktiivisesti osaa kulttuuri-, koulutus- ja poliittiseen toimintaan. Toiminta keskittyi suomalaisiin työväenhaaleihin ja työntemppeleihin. Tämä “haalisosialismmi” säilyi vaikutusvaltaisena voimana suomalaisten keskuudessa.

Yksi näkyvimmistä piirteistä suomalaisten osallistumisesta politiikkaan kahden ensimmäisen siirtolaisuusaallon aikana oli suomalaisten naisten, kuten Sanna Kannaston, toiminta paikallisesti ja kansallisesti naisten äänioikeuden puolestapuhujina. Saatuaan äänioikeuden Suomessa v. 1906 monet naiset olivat tyrmistyneitää huomatessaan, että saapuessaan Kanadaan he olivat menettäneet sen, mitä pidettiin heille kuuluvana perusoikeutena. Haaleilla tapahtuvissa keskusteluissa ompelupiirien kanssa he puhuivat ja väittelivät erilaisista asioista, jotka vaihtelivat ehkäisystä, äitiysterveydestä, avioliitosta ja abortista Kari Kautskin ja Vladimir Leninin kirjoituksiin. Heidän voimistuvasta halukkuudestaan vastustaa Kanadan valtion dogmia oli seurauksena, että heidät leimattiin häiriköiksi, sopimattomiksi vanhemmiksi ja ilotytöiksi. Heidan aanekkaimmat vastustajansa olivat englantilaiseliitin puolisot, jotka myöhemmin itse kannattivat äänestys-oikeutta kannattavaa liikettä.

Tyytymättöminä poliittisen toiminnan puutteeseen, johon emojärjestö oli sitoutunut, suomalaiset sosialistit Imatra #9 alaisuudessa Port Arthurissa ja Fort Williamissa painostivat aktiivisesti Imatra #9-liittoa näyttelemaan suurempaa osaa politiikassa ja ammattiyhdistyksissa suomalaisalueilla. Oltuaan pitkan ajan poissuljettuina poliittisesta toiminnasta ja turhautuneina ammattiyhdistysten englantilaisesta suuntauksesta, paikalliset suomalaiset työlaiset perustivat Kanadan Sosialistisen Puolueen (Socialist Party of Canada) haaraosaston Port Arthuriin v. 1906. Kanadan Sosialistinen Puolue tarjosi luonnollisen kodin niille suomalais-kanadalaisille sosialisteille, jotka olivat jättäneet Imatra #9-liiton etsiäkseen poliittisesti aktiivisempaa roolia Kanadan sisällä.

Vuoteen 1910 mennessa sisäiset erimielisyydet tekivat tuhoa Kanadan Sosialistisessa Puolueessa. Mielipide-erot poliittisissa käsityksissä ja etniset jännitteet saivat suomalaiset, Port Arthurissa ja Fort Williamissa asuvien johdolla, jättämaan Kanadan Sosialistisen Puolueen. Haluten antaa sosialisteille uuden kansallisen vaihtoehdon entinen Kanadan Sosialistisen Puolueen Port Arthurin suomalainen paikallisosasto vaati dominionin puoluekokouksen kokoonkutsumista useiden tyytymättömien ryhmien yhdistämiseksi. Edustajat kokoontuivat Lakeheadissa 30-31.12. 1911 käymään virallisia keskusteluja sovun löytämiseksi.

Kokouksen sijaintipaikka oli symbolinen. Sillä oli vankka jalansija seka Itä-että Länsi- Kanadan sosialistisissa liikkeissä, Lakehead nähtiin toimivan siltana, sille minkä monet läsnäolivat toivoivat olevan alun yleiskansalliselle puolueelle. Vastikään perustetun Kanadan Sosiaalidemokraatisen puolueen (The Social Democratic Party of Canada) päämääriä oli valistaa työläisia “tietoisuuteen heidän yhteiskunnallisesta luokka-asemastaaan, taloudellisesta orjuudestaan pääomaa hallitseville sekä järjestäytymisestä poliittiseksi puolueeksi, joka ottaa haltuunsa hallinnon ohjakset ja muuttaa kaiken kapitalistisen pääoman työväenluokan yhteiseksi omaisuudeksi”.

Taatakseen itselleen tietyn itsenäisyyden tason ja välttääkseen niitä vaikeuksia, jotka olivat johtaneet Kanadan Sosialistisen Puolueen hajaannukseen, suomalaiset jäsenet noudattaen sitä suunnitelmaa, jota Port Arthurin suomalaiset olivat ehdottaneet syyskuussa 1911, päättivät perustaa erillisen etnisyyteen ja kulttuuriin perustuvan haaraosaston, jonka pääpaikka sijaitsi Torontossa. Lokakuuhun mennessä Kanadan Suomalaisella Sosialistijärjestöllä (the Finnish Canadian Socialist Organization of Canada) oli 19 Kanadan Sosiaalidemokraattiseen Puolueeseen sidoksissa olevaa paikallisosastoa, ja kokonaisjäsenmäärä oli 1205. Vuoteen 1914 mennessä jäseniä oli 3000 yli 64 paikallisosastossa läpi Kanadan.

Ensimmäisen maailmansodan vuodet eivät olleet hyviä Kanadan sosialisteille. Yhä useammin valtion virastot ottivat heidät kohteekseen sodanvastaisten viestien johdosta. Kanadan Suomalainen Sosialistijarjestö niillä alueilla, joissa asui suomalaisia, protestoi voimakkaimmin työväenluokan kurjia työ- ja asumisolosuhteita vastaan. Suomalaiset työläiset joutuivat epäluulojen kohteeksi. Varsinkin ensimmäisen maailmansodan alkamisen jälkeen työläiset, jotka olivat seisoneet rinta rinnan lakkojen aikana ennen sotaa, jakaantuivat niihin, jotka leimattiin joko ulkomaalaisvihollisiksi tai ei-sellaisiksi.

Reaktiona tälle suomalaiset ja muut ei-englantilaiset työläiset alkoivat etsiä vaihtoehtoja. He löysivät sellaisen lyhyeksi ajaksi Maailman Teollisuus-työntekijöistä (the Industrial Workers of the World = Wobblies). Järkyttyneinä paikallisten ammattiyhdistysten Amerikan liiton toiminnoista ja yleisestä välinpitämättömyydestä sekä Ammatti-ja Työväenliiton (Trades and Labour Congress) sekä paikallisten työväenneuvostojen taholta siirtolaistyöläisiä ja erityisesti puutavara-alan työntekijöitä kohtaan Suomalaiset olivat johtavassa asemassa Maailman Teollisuustyöntekijöiden aseman vakiinnuttamisessa v.1916. Maailman Teollisuustyöntekijöiden järjestö toteutti toimintojaan puutavara-alan työntekijöiden teollisen ammattiyhdistyksen (Lumber Workers’ Industrial Union)kautta, jolle suurin kannatus tuli suomalaisilta metsäkämpiltä. Vaikka Maailman Teollisuustyöntekijöiden järjestö vetosi moniin englantia puhuviin työläisiin. Kanadan Suomalaisesta Järjestöstä muodostui tänä aikana Maailman Teollisuustyöntekijöiden järjestön selkäranka. Entisen Kanadan Suomalaisen Sosialistijärjestön osastot, joita löytyi niistä yhdyskunnista, jotka olivat riippuvaisia puutavarateollisuudesta, alkoivat suosia Maailman Teollisuustyöntekijöitä. Muutos johtui suurelta osin siitä, että pääorganisoijat kääntyivät Wobbly-aatteisiin. Se johtui myös siitä, että Maailman Teollisuustyöntekijät ja suomalaiset Luoteis-Ontariossa olivat johtavia Venäjän vallankumouksen kannattajia, koska silla oli voimakas vaikutus Suomen poliittiseen kehitykseen.

Kuitenkin v. 1918 voimaan tullut sotatoimilaki (War Measures Act) ja rikoslain pykälä 98 käytännöllisesti katsoen lopettivat kaiken sosialistisen toiminnan Kanadassa. Suomalaisten ja muiden etnisten ryhmien järjestöt ertyisesti joutuivat kohderyhmiksi heidän kotimaastaan tuomien sosialististen pyrkimysten johdosta. Kanadan Suomalainen Sosialistijärjestö lopetti toimintansa, ja Maailman Teollisuustyöntekijöiden järjestö joutui menemään “maan alle”. Enemmistö seudun suomalaisista työläisistä alkoi kannattaa Yhden Ison Ammattiliiton (the One Big Union) perustamista. Winnipegin yleislakkoa edeltävänä kuukautena keväällä 1919. Kaikki suomalaiset Maailman Teollisuustyöntekijöiden alaosastot, jotka olivat olleet olemassa ennen sotaa, liittyivät sankoin joukoin näihin uusiin järjestöihin, ja One Big Union otti hallintaansa Suomalaisen Työntemppelin.

Tämä tilanne oli lyhytaikainen. Mielipide-erot siitä, millainen järjestöjen rakenne pitäisi olla joko perustuen maantieteelliseen sijaintiin tai teollisuudenalaan (jota suomalaiset kannattivat), johtivat repeämiin “Yhden Suuren Ammattiliiton” sisällä, ja v. 1922 monet lähtivät pois. Alueen enemmistö siirtyi takaisin Maailman Teollisuustyöntekijöiden järjestöön, ja he jälleen kerran saivat haltuunsa Suomalaisen Tyontemppelin hallinnan, Toiset taas , joiden määrää kasvatti uusien suomalaisten siirtolaisten maahantulo, siirtolaisten , jotka olivat taistelleet ‘ punaisten puolella’ Suomen kansallissodassa, ja jotka lopulta liittyivät Kanadan kommunistiseen puolueeseen. Puolue oli alkanut saada jalansijaa v. 1923 mennessä suomalaisten, kuten entisen Wobblyn A.T. Hill, toimintojen ansiosta. suomalaisten, jotka vuosien 1917 ja 1918 tapahtumien johdosta olivat kääntyneet kommunismiin. Maanlaajuisesti v. 1925 suomalaisten osuus olin. 60% eli 2620 puolueen 4000 jäsenestä, ja he toimivat suurelta osin Kanadan Suomalaisen Järjestön (Finnish Organization of Canada) kautta. He perustivat oman haalinsa osoitteessa 316 Bay-katu, ja vuosien 1923 ja 1935 välisenä aikana nämä kaksi järjestöä kilpailivat suomalaisten työläisten kannatuksesta. Kanadan ratsupoliisin raportit tuolta ajalta paljastavat sen, että Fort Williamin ja Port Arthurin suomalaisten uskottiin edustavan yli 15% kaikesta Kanadassa tapahtuvasta bolseviikkisesta kiihotuksesta.

Leikiteltyään vallankumouksellisilla ja suoraan toimintaan tähtäävillä ajatuksilla vuosien 1914-1935 välisenä aikana, he kääntyivät takaisin ainakin Lakeheadissa sosiaalidemokratiaan, joka oli ajanut heidät pois kodeistaan, koska moni oli antanut maansa Osuustoiminnalliselle Kansainyhteisön Liitolle (the Co-operative Commonwealth Federation), vasemmiston uusi “ääni”toisen maailmansodan jälkeen. Myöhempi suomalaisten maahanmuutto 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvulla lisäsi edelleen osallistumista olemassaolevien, poliittisten puolueiden toimintaan. Vuoteen 1962 mennessä Suomalaisen Työntemppelin hallinta ensimmaisen kerran lähes 30 vuoteen ei ollut enää sosialistisen järjestön käsissä.