• FONT RESIZER
    • SHARE

PAIKAN: PITKÄ LUE

Luoteis-Ontario sijaitsee Kanadan maantieteellisessä keskipisteessä, yhdistäen maan itäisen ja läntisen osan toisiinsa. Alueella ei ole kuitenkaan virallista poliittista määritelmää ja sen rajat ovatkin muuttuneet jatkuvasti ajan myötä.

Huolimatta virallisen määritelmän puutteesta, Luoteis-Ontario on hyvin selkeä alue useimpien siellä asuvien ihmisten mielissä ja se on keskeinen osa monien alueen asukkaiden identiteettiä. Kun ihmiset matkustavat alueen ulkopuolelle ja heiltä kysytään mistä he ovat, useimmat vastaavat automaattisesti “Luoteis-Ontariosta” eivätkä esimerkiksi “Pohjois-Ontariosta” tai edes “Ontariosta”. Nykyinen ihmisten luoma määritelmä alueesta perustuu entisiin poliittisiin rajoihin ja provinssin alueelle tarjoamiin palveluihin.

Alue koostuu kolmesta piiristä: Thunder Bay, Rainy River ja Kenora. Sellaisenaan se on suurin alue Ontariossa kattaen 526 000 neliökilometriä. Sen länsirajana on Manitoban provinssi, kun taas pohjoisrajana on Ontarion Hudsoninlahden rantaviiva sekä Jamesinlahden rantaviiva Albanyjoen pohjoisella suulla. Luoteis-Ontario kattaa sellaisenaan suurimman osan Ontarion subarktisesta alueesta. Sen eteläraja rajoittuu Yhdysvaltoihin ja Yläjärven pohjoisrantaan Pukaskwajoen länsipuolella. Itäraja taas kulkee Manitouwadge- ja Caramat-yhteisöjen itäpuolella. Pinta-alallisesti Luoteis-Ontario on suurempi kuin suurin osa maailman valtioista. Kuitenkin kyseinen maa-alue ja siellä elävät ihmiset on suurelta osin laiminlyöty historioitsijoiden toimesta, vaikka alueella on merkittävä rooli Kanadan historiassa.

1900-luvun alkuun mennessä Yläjärven pohjoisranta kehittyi hiipuvasta turkiskauppapisteestä tärkeäksi liikenteen solmukohdaksi, jossa oli vilkas viljankuljetusterminaali, rautatiekeskus ja aloittelevia yrityksiä ja palveluita. Lupaavine mahdollisuuksineen Lakeheadin asukasluku kasvoi nopeasti.

Maahanmuuttajat Suomen eri alueilta olivat elintärkeitä talouden kehittymiselle. Heidän syvälle juurtunut kiintymyksensä maahan auttoi heitä sopeutumaan helposti elämään boreaalisella metsävyöhykkeellä. Metsän eristäytyneisyys, haastavat sääolosuhteet, huonot kuljetusolosuhteet ja muut vaatimukset olivat tuttuja suomalaisille. Tottuneina vähäistä ammattitaitoa vaativaan työhön, miehet työskentelivät kaivoksissa, metsäkämpillä, rautateillä ja satamissa. Naimattomat naiset toimivat kotipalvelutöissä ja metsäkämppien kokkeina.

Suomalaiset asettuivat moniin kaupunkeihin ja lähes jokaiseen maalaiskuntaan Luoteis-Ontariossa, monien uskoessa että he tulivat Kanadaan vain väliaikaisesti ennen paluuta kotimaahan kerätyn omaisuuden kanssa. Heidän toimintansa keskittyi pääasiassa Fort Williamin ja Port Arthurin ystävyyskaupunkeihin, joita kutsutaan nimellä Lakehead. Vuonna 1970 kaupungit yhdistyivät muodostaen Thunder Bayn kaupungin. Vuosien 1900-1934 aikana nämä kaksi kaupunkia olivat kulttuurisia, taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia keskuksia Luoteis-Ontariossa.