[:en]Historians have long argued that socialism in Canada during the first 35 years of the 20th century owed much to the presence and enthusiastic support of Finnish immigrants. This is remarkable considering Finns only made up a minority of the Canadian labour force. Many of these workers had already been radicalized before emigrating to Canada due to the changing nature of politics in Finland following rampant industrialization and the Russian Tsars program of Russification. Many sought political refuge in the burgeoning Canadian socialist organizations.
Finnish immigrants injected new ideas into existing Canadian socialist organizations that had previously been based on policies derived from British and American trade unionist and labour politics. At the Lakehead, Finns played a crucial role in the development of the early history of the left.
Most Finnish workers upon their arrival to Canada didn’t have common cause with the existing Anglo-dominated trade unions organized under the American Federation of Labor and later the Trades and Labour Congress of Canada. In fact, the Trades and Labour Congress of Canada advertised itself in the Lakehead as the only organization in the region capable of protecting workers from “cheap, foreign-born labour”.
As a result, Finns formed their own workers associations, based on the same principles that had guided the Finnish cooperative movement in the late 19th century. The Port Arthur Finnish Workingmen’s Association, Imatra #9, formed in 1903, was one such organization. Its membership drew heavily from the Finns dissatisfied with the social and political discussions in the local churches and temperance associations. The expressed goal of the Amerikan Suomalainen Työväenliito Imatra was the dissemination of socialism by taking an active role in cultural, educational and political activities. Activities centred around the Finnish labour halls or temples. A fixture of Finnish-Canadian socialism that, no matter what the state of play among rival parties and groups on the left, this “hall socialism” remained a powerful force.
Dissatisfied with the lack of political action undertaken by the parent organization, Finnish socialists associated with the Imatra #9 in Port Arthur and Fort William actively pushed the lmatra #9 League to play a greater role in politics and unions where Finnish populations existed. Long blocked from political involvement and frustrated by the English orientation of trade unions, local Finnish workers established a branch of the Socialist Party of Canada in Port Arthur in 1906. The Socialist Party of Canada provided a natural home for those Finnish-Canadian socialists who had left the Imatra #9 League looking to take a more active political role within Canada.
By 1910 internal divisions had taken a toll on the Socialist Party of Canada. Differences in political ideas and ethnic tensions resulted in the Finns, led by those in Port Arthur and Fort William, to leave the Socialist Party of Canada. Desiring to provide socialists with a new national alternative, the former Port Arthur Finnish Socialist Party of Canada local called for a dominion convention to unite the various dissatisfied factions. Representatives met at the Lakehead on December 30 and 31,1911 to formally discuss unity.
The nature of the location was symbolic. With its foot firmly in both the Eastern and Western Canadian socialist movements and one of the bastions of Finnish-Canadian socialist strength, the Lakehead was seen as a bridge for what many in attendance hoped was the beginning of a pan-national party. The goals of the newly formed Social Democratic Party of Canada were to educate workers “to consciousness of their class position in society, their economic servitude to the owners of capital, and to organize them into a political party to seize the reins of government and transform all capitalist property into the collective property of the working class”.
To ensure a level of independence and to avoid the problems that had led to the Socialist Party of Canada’s implosion, Finnish members, following a plan first suggested by Port Arthur Finns in September 1911, also decided to form a separate, but affiliated ethnically and culturally based organization, headquartered in Toronto. By October, the Finnish Socialist Organization of Canada had been formed with 19 locals affiliated to the Social Democratic Party of Canada and a combined membership of 1,205. By 1914, this number had increased to 3,000 members in over 64 local throughout the country.
The First World War years were not good for socialists in Canada. Increasingly, government agencies targeted them for their anti-war messages. The Finnish Socialist Organization of Canada in those regions with a Finnish population became one of the most vocal in the protest of deplorable working and living conditions facing the working class. Finnish workers soon found themselves the objects of suspicion.[:fr]Les historiens ont affirmé depuis longtemps que les 35 premières années du socialisme au Canada devaient beaucoup à la présence et à l’enthousiasme des immigrants finlandais, fait remarquable compte tenu du fait que les Finlandais ne représentaient qu’une minorité des travailleurs canadiens. Beaucoup de ces travailleurs avaient été radicalisés avant d’émigrer au Canada, en raison des changements politiques causés en Finlande par l’industrialisation effrénée et les programmes de russification des tsars. Beaucoup d’entre eux cherchèrent un refuge politique dans les organisations socialistes en plein essor.
Les immigrants finlandais insufflèrent des idées nouvelles aux organisations socialistes existantes, jusqu’alors inspirées par les idées politiques des mouvements ouvriers et syndicats britanniques et américains. Au Lakehead, les Finlandais jouèrent un rôle crucial dans le développement historique de la gauche.
Dès leur arrivée au Canada, la plupart des travailleurs finlandais ne firent pas cause commune avec les syndicats à dominance anglo-saxonne sous l’égide de l’American Federation of Labour et, plus tard, le Congrès du Travail du Canada. En fait, ce dernier se présenta au Lakehead comme seule organisation en mesure d’offrir une protection contre “les travailleurs étrangers à bas coût”.
En conséquence, les Finlandais formèrent leurs propres organisations à partir des pricipes qui avaient guidé le mouvement coopératif finlandais à la fin du XIXe siècle. La Port Arthur Finnish Workingmen’s Organization, Imatra #9, formée en 1903, constituait l’une de ces organisations. Ses membres se recrutaient largement parmi les Finlandais insatisfaits des débats sociaux et politiques dans les églises et sociétés de tempérance. La Amerikan Suomalainen Työväenliito Imatra avait pour but proclamé de disséminer le socialisme par un rôle actif dans les activités culturelles, politiques et éducatives. Ces activités se déroulaient principalement dans les Maisons (halls) ou “Temples” des travailleurs finlandais. Ce “socialisme des Halls” demeura une force puissante parmi les Finlandais.
Le rôle de femmes telles que Sanna Kannasto dans la revendication du droit de vote des femmes, aux plans régional et national, constitue l’un des caractères les plus visibles de l’implication des Finlandais dans la politique. Ayant obtenu le droit de vote en Finlande en 1909, de nombreuses femmes s’étonnèrent lorsqu’elles découvrirent, après leur arrivée au Canada, la perte d’un droit jugé fondamental. Grâce à des conférences aux cercles de couturières dans les Halls, ces femmes discutaient et débattaient d’une variété de sujets qui allaient de la contraception, la santé maternelle, la nature du mariage et l’avortement jusqu’aux écrits de Karl Kautsky et de Vladimir Lenine. Leur tendance progressiste et leur propension à contrer les dogmes de l’état canadien les firent cataloguer comme fauteurs de troubles, parents indignes et prostituées. Leurs adversaires les plus acharnés étaient les femmes de l’élite anglo-saxonne, qui devaient plus tard devenir les championnes du suffrage féminin.
Insatisfaits du manque d’action politique de leur maison-mère, les socialistes finlandais, en association avec Imatra #9, à Port Arthur et Fort William, firent activement pression pour que la Ligue Imatra #9 joue un rôle politique et syndical plus important là où existaient des populations finlandaises. Longtemps privés de participation politique et frustrés par l’orientation anglo-saxonne des syndicats, les travailleurs finlandais locaux établirent en 1909 une filiale du Parti socialiste du Canada à Port Arthur. Le Parti socialiste du Canada offrait un refuge naturel pour les socialistes Finno-Canadiens qui quittaient Imatra #9 afin de jouer un rôle politique plus actif au Canada.
En 1910, le Parti socialiste du Canada se trouvait affaibli par les divisions internes. En raison de divergences politiques et de tensions ethniques, les Finlandais décidèrent, sous l’influence de personnalités de Port Arthur et Fort William, de quitter le parti. Dans le but de fournir aux socialistes une nouvelle alternative nationale, l’ancienne section locale du Port Arthur Finnish Socialist Party of Canada appela à un congrès national pour unir les différentes factions mécontentes. Les représentants tinrent les 30 et 31 décembre 1911, au Lakehead, des discussions formelles en vue d’une union.
Le choix de l’endroit avait une portée symbolique. Fermement enraciné tant dans les mouvements socialistes de l’Est du Canada que dans ceux de l’ouest, on considérait le Lakehead comme point de rencontre pour ce que beaucoup de participants espéraient être le début d’un grand parti pan-national. Le Parti social-démocratique du Canada avait pour objectifs d’amener les travailleurs à prendre “conscience de leur position de classe dans la société, de leur servitude à l’égard des détenteurs du capital, et de les organiser au sein d’un parti en vue de prendre le pouvoir et de transformer toute propriété capitaliste en bien collectif de la classe ouvrière”.
Afin de garantir un niveau d’indépendance et éviter les problèmes qui avaient conduit à l’implosion du Parti socialiste du Canada, les membres finlandais, selon un plan proposé en premier par les Finlandais de Port Arthur en 1911, ont également opté pour l’établissement d’une organisation à base ethnique et culturelle, séparée mais affiliée, avec un quartier-général situé à Toronto. Vers Octobre, la Finnish Socialist Organization of Canada comptait 19 sections locales affiliées au Parti social-démocratique du Canada et 1,205 membres en tout. En 1914, ces nombres atteignaient à travers le pays 64 sections et 3,000 membres.
Les années de la Première Guerre mondiale furent défavorables aux socialistes au Canada. De façon croissantes les organismes gouvernementaux les ciblèrent en raison de leurs messages anti-guerre. La Finnish Socialist Organization of Canada, dans les régions à population finlandaise, devint l’un des protestataires les plus véhéments contre les déplorables conditions de travail et de vie de la classe ouvrière. Les travailleurs finlandais devinrent bientôt objets de suspicion et, avec le déclenchement de la guerre, les travailleurs naguère unis côte à côte dans les grèves, se divisèrent entre les “sujets d’un pays ennemi” et les autres.
En réaction, les Finlandais et autres travailleurs non-anglo-saxons se mirent à rechercher des alternatives. Pendant une courte période, ils en trouvèrent une dans les Industrial Workers of the World (Wobblies). Mécontents des activités des syndicats locaux affiliés à l’American Federation of Labor et de l’apathie générale à l’égard des travailleurs immigrés et, plus spécifiquement, des travailleurs de l’industrie forestière, manifestée par le Congrès du Travail et ses sections locales, les Finlandais menèrent la charge dans l’établissement d’une présence des Industrial Workers of the World en 1916. Ces derniers agirent grâce aux cercles de soutiens constitués dans la Lumber Workers’ Industrial Union, situés principalement dans les camps de travailleurs forestiers finlandais. Quoique les Industrial Workers of the World attirassent de nombreux travailleurs non-anglophones, l’armature du mouvement à cette époque fut la Finnish Socialist Organization of Canada. Les prédédentes filliales de la Finnish Socialist Organization of Canada situées dans ces communautés dépendantes de l’industrie forestière commencèrent à favoriser les Industrial Workers of the World. L’adhésion des principaux organisateurs à la cause Wobbly explique ce changement.Ce furent aussi les Industrial Workers of the World et les Finlandais qui prirent la tête du soutien à la Révolution russe en Ontario du Nord-Ouest, parce que celle-ci avait profondément influencé les développements politiques en Finlande.
Néanmoins, la Loi sur les mesures de guerre et la section 98 du Code criminel, adoptés en 1918 mirent virtuellement fin à toute activité socialiste au Canada. On cibla particulièrement les organisations des Finlandais et d’autres groupes ethniques en raison de leurs tendances “socialistes” importées de leurs patries. La Finnish Socialist Organization of Canada cessa ses fonctions et les Industrial Workers of the World durent se réfugier dans la clandestinité. La plupart des travailleurs finlandais de la région se mirent à soutenir la création de la One Big Union dans le mois précédant la Grève générale de Winnipeg au printemps 1919. Tous auxiliaires finlandais des Industrial Workers of the World de l’avant-guerre joignirent en masse les nouvelles organisations et le One Big Union prit le contrôle du Finnish Labour Temple.
Cette situation fut éphémère. Des divergences à propos de la façon de structurer l’organisation, fondée sur la géographie ou sur l’industrie (solution favorisée par les Finlandais), causèrent des divisions au sein de la One Big Union et, en 1922, beaucoup la quittèrent. La majorité dans la région revint chez les Industrial Workers of the World, qui regagnèrent une fois encore le contrôle du Finnish Labour Temple. Toutefois, d’autres, dont le nombre crût avec les nouveaux immigrants qui avaient combattu aux côtés des Rouges durant la Guerre civile de Finlande, rejoignirent le Parti communiste du Canada, qui avait pris pied dans la région en 1923, grâce aux activités de Finlandais tels que l’ancien wobbly A.T. Hill poussé vers le communisme par les événements de 1917 et 1918. En 1925, au plan national, les Finlandais représentaient environ 60% des effectifs du parti, soit 2,620 membres sur 4,000, et ils œuvraient principalement par l’entremise de la Finnish Organization of Canada. Ils établirent leur propre Maison au 316 Bay Street et, de 1923 à 1935, les deux organisations rivalisèrent pour l’allégeance des travailleurs finlandais. Les rapports de la Gendarmerie royale du Canada révèlent que l’on estimait à l’époque que les Finlandais à eux seuls produisaient 15% de toute l’agitation bolchévique au Canada.
Après avoir penché vers l’action directe et révolutionnaire entre 1914 et 1935, ils revinrent, tout au moins au Lakehead, vers la social-démocratie, qui les avait chassés de leur patrie, et se tournèrent vers la Co-operative Commonwealth Federation, nouvelle “voix” de la gauche après la Deuxième Guerre mondiale. Les migrations subséquentes des années 1950 et 1960 eurent pour effet une implication dans les partis politiques établis et, en 1962, le Finnish Labour Temple cessa pour la première fois en 30 ans d’être sous le contrôle d’une organisation socialiste.
[:fi]Historioitsijat ovat pitkään keskustelleet siitä, että sosialismi Kanadassa 20-vuosisadan 35 ensimmäisen vuoden aikana saa kiittää suomalaisia siirtolaisia heidän vaikutuksestaan ja innokkaasta kannatuksesta aatteelle. Tämä on merkittävää ottaen huomioona, että suomalaiset muodostivat vain vähäisen osan Kanadan työvoimasta. Monet näistä työläisistä olivat radikalisoituneet jo ennen Kanadaan muuttamista. Tämä johtui politiikan luonteen muuttumisesta Suomessa, joka oli seurausta hillittömästä teollistumisesta ja Venäjän tsaarin venäläistämisohjelmasta. Monet hakivat poliittista turvapaikkaa Kanadan kasvavista sosialistijärjestöistä.
Suomalaiset siirtolaiset toivat uusia ajatuksia Kanadan sosialistisiin järjestöihin, joiden ohjelmat olivat aikaisemmin perustuneet brittiläiseen ja amerikkalaiseen ammattiyhdistys-. ja työväenpolitiikkaan, Lakeheadissa suomalaiset näyttelivät ratkaisevaa osaa vasemmiston alkuhistorian kehityksessä.
Saapuessaan Kanadaan useimmilla suomalaisilla työläisillä ei ollut yhteisiä näkemyksiä englantilaisten hallitsemien ammattiyhdistysten kanssa, jotka toimivat Amerikan Työväenliiton (American Federation of Labor) alaisuudessa ja myöhemmin Kanadan Ammatti- ja Työväenkongressin (Trades and Labour Congress of Canada) alaisuudessa. Itse asiassa Trades and Labour Congress of Canada mainosti itseään Lakeheadissa alueen ainoaksi järjestöksi, joka suojelee työläisiä “halvalta ulkomailta tulevalta työvoimalta”.
Sen seurauksena suomalaiset perustivat omia työväenyhdistyksiä, joiden toiminta perustui samoihin periaatteisiin, jotka olivat ohjanneet suomalaista osuustoiminta-liikettä 19-vuosisadan loppupuolella. Port Arthurin Suomalainen Työväenyhdistys, Imatra #9, (Finnish Workingmen’s Association, Imatra #9) , joka perustettiin v. 1903, oli yksi näistäyhdistyksistä. Sen jäsenmäärä kasvoi voimakkaasti niillä suomalaisilla, jotka olivat tyytymättömiä paikallisissa kirkoissa ja raittiusseuroissa käytäviin sosiaalisiin ja poliittisiin keskusteluihin. Amerikan Suomalaisen Työväenliiton, Imatran, julkistama päämäärä oli sosialismin levittäminen ottamalla aktiivisesti osaa kulttuuri-, koulutus- ja poliittiseen toimintaan. Toiminta keskittyi suomalaisiin työväenhaaleihin ja työntemppeleihin. Tämä “haalisosialismmi” säilyi vaikutusvaltaisena voimana suomalaisten keskuudessa.
Yksi näkyvimmistä piirteistä suomalaisten osallistumisesta politiikkaan kahden ensimmäisen siirtolaisuusaallon aikana oli suomalaisten naisten, kuten Sanna Kannaston, toiminta paikallisesti ja kansallisesti naisten äänioikeuden puolestapuhujina. Saatuaan äänioikeuden Suomessa v. 1906 monet naiset olivat tyrmistyneitä huomatessaan, että saapuessaan Kanadaan he olivat menettäneet sen, mitä pidettiin heille kuuluvana perusoikeutena. Haaleilla tapahtuvissa keskusteluissa ompelupiirien kanssa he puhuivat ja väittelivät erilaisista asioista, jotka vaihtelivat ehkäisystä, äitiysterveydestä, avioliitosta ja abortista Kari Kautskin ja Vladimir Leninin kirjoituksiin. Heidän voimistuvasta halukkuudestaan vastustaa Kanadan valtion dogmia oli seurauksena, että heidät leimattiin häiriköiksi, sopimattomiksi vanhemmiksi ja ilotytöiksi. Heidän äänekkäimmät vastustajansa olivat englantilaiseliitin puolisot, jotka myöhemmin itse kannattivat äänestys- oikeutta kannattavaa liikettä.
Tyytymättöminäpoliittisen toiminnan puutteeseen, johon emojärjestö oli sitoutunut, suomalaiset sosialistit Imatra #9 alaisuudessa Port Arthurissa ja Fort Williamissa painostivat aktiivisesti Imatra #9-liittoa näyttelemään suurempaa osaa politiikassa ja ammattiyhdistyksissä suomalaisalueilla. Oltuaan pitkän ajan poissuljettuina poliittisesta toiminnasta ja turhautuneina ammattiyhdistysten englantilaisesta suuntauksesta, paikalliset suomalaiset työläiset perustivat Kanadan Sosialistisen Puolueen (Socialist Party of Canada) haaraosaston Port Arthuriin v. 1906. Kanadan Sosialistinen Puolue tarjosi luonnollisen kodin niille suomalais-kanadalaisille sosialisteille, jotka olivat jättäneet Imatra #9-liiton etsiäkseen poliittisesti aktiivisempaa roolia Kanadan sisällä.
Vuoteen 1910 mennessä sisäiset erimielisyydet tekivät tuhoa Kanadan Sosialistisessa Puolueessa. Mielipide-erot poliittisissa käsityksissä ja etniset jännitteet saivat suomalaiset, Port Arthurissa ja Fort Williamissa asuvien johdolla, jättämään Kanadan Sosialistisen Puolueen. Haluten antaa sosialisteille uuden kansallisen vaihtoehdon entinen Kanadan Sosialistisen Puolueen Port Arthurin suomalainen paikallisosasto vaati dominionin puoluekokouksen kokoonkutsumista useiden tyytymättömien ryhmien yhdistämiseksi. Edustajat kokoontuivat Lakeheadissa 30-31.12. 1911 käymään virallisia keskusteluja sovun löytämiseksi.
Kokouksen sijaintipaikka oli symbolinen. Sillä oli vankka jalansija sekä Itä-että Länsi- Kanadan sosialistisissa liikkeissä,, Lakehead nähtiin toimivan siltana, sille minkä monet läsnäolivat toivoivat olevan alun yleiskansalliselle puolueelle. Vastikään perustetun Kanadan Sosiaalidemokraattisen puolueen (The Social Democratic Party of Canada) päämääriä oli valistaa työläisiä “tietoisuuteen heidän yhteiskunnallisesta luokka-asemastaan, taloudellisesta orjuudestaan pääomaa hallitseville sekä järjestäytymisestä poliittiseksi puolueeksi, joka ottaa haltuunsa hallinnon ohjakset ja muuttaa kaiken kapitalistisen pääoman työväenluokan yhteiseksi omaisuudeksi”.
Taatakseen itselleen tietyn itsenäisyyden tason ja välttääkseen niitä vaikeuksia, jotka olivat johtaneet Kanadan Sosialistisen Puolueen hajaannukseen, suomalaiset jäsenet noudattaen sitä suunnitelmaa, jota Port Arthurin suomalaiset olivat ehdottaneet syyskuussa 1911, päättivät perustaa erillisen etnisyyteen ja kulttuuriin perustuvan haaraosaston, jonka pääpaikka sijaitsi Torontossa. Lokakuuhun mennessä Kanadan Suomalaisella Sosialistijärjestöllä (the Finnish Canadian Socialist Organization of Canada) oli 19 Kanadan Sosiaalidemokraattiseen Puolueeseen sidoksissa olevaa paikallisosastoa, ja kokonaisjäsenmäärä oli 1205. Vuoteen 1914 mennessä jäseniä oli 3000 yli 64 paikallisosastossa läpi Kanadan.
Ensimmäisen maailmansodan vuodet eivät olleet hyviä Kanadan sosialisteille. Yhä useammin valtion virastot ottivat heidät kohteekseen sodanvastaisten viestien johdosta. Kanadan Suomalainen Sosialistijärjestö niillä alueilla, joissa asui suomalaisia, protestoi voimakkaimmin työväenluokan kurjia työ- ja asumisolosuhteita vastaan. Suomalaiset työläiset joutuivat epäluulojen kohteeksi. Varsinkin ensimmäisen maailmansodan alkamisen jälkeen työläiset, jotka olivat seisoneet rinta rinnan lakkojen aikana ennen sotaa, jakaantuivat niihin, jotka leimattiin joko ulkomaalaisvihollisiksi tai ei-sellaisiksi.
Reaktiona tälle suomalaiset ja muut ei-englantilaiset työläiset alkoivat etsiä vaihtoehtoja. He löysivät sellaisen lyhyeksi ajaksi Maailman Teollisuus- työntekijöistä (the Industrial Workers of the World = Wobblies). Järkyttyneinä Amerikan liiton paikallisten ammattiyhdistysten toiminnoista ja yleisestä valin pitämättömyydestä sekä Ammatti-ja Työväenliiton (Trades and Labour Congress että paikallisten työväenneuvostojen taholta siirtolaistyöläisiä ja erityisesti puutavara-alan työntekijöitä kohtaan, suomalaiset olivat johtavassa asemassa Maailman Teollisuustyöntekijöiden aseman vakiinnuttamisessa v.1916 . Maailman Teollisuustyöntekijöiden järjestö toteutti toimintojaan puutavara-alan työntekijöiden teollisen ammattiyhdistyksen (Lumber Workers’ Industrial Union)kautta, jolle suurin kannatus tuli suomalaisilta metsäkämpiltä. Vaikka Maailman Teollisuustyöntekijöiden järjestö vetosi moniin englantia puhuviin työläisiin. Kanadan Suomalaisesta Järjestöstä muodostui tänä aikana Maailman Teollisuustyöntekijöiden järjestön selkäranka. Entisen Kanadan Suomalaisen Sosialistijärjestön osastot, joita löytyi niistä yhdyskunnista, jotka olivat riippuvaisia puutavarateollisuudesta, alkoivat suosia Maailman Teollisuustyöntekijäita. Muutos johtui suurelta osin siitä, että pääorganisoijat kääntyivät Wobbly-aatteisiin. Se johtui myös siitä, että Maailman Teollisuustyöntekijät ja suomalaiset Luoteis-Ontariossa olivat johtavia Venäjän vallankumouksen kannattajia, koska sillä oli voimakas vaikutus Suomen poliittiseen kehitykseen.
Reaktiona tälle suomalaiset ja muut ei-englantilaiset työläiset alkoivat etsiä vaihtoehtoja. He löysivät sellaisen lyhyeksi ajaksi Maailman Teollisuus- työntekijöistä (the Industrial Workers of the World = Wobblies). Järkyttyneinä Amerikan liiton paikallisten ammattiyhdistysten toiminnoista ja yleisestä valin pitämättömyydestä sekä Ammatti-ja Työväenliiton (Trades and Labour Congress että paikallisten työväenneuvostojen taholta siirtolaistyöläisiä ja erityisesti puutavara-alan työntekijöitä kohtaan, suomalaiset olivat johtavassa asemassa Maailman Teollisuustyöntekijöiden aseman vakiinnuttamisessa v.1916 . Maailman Teollisuustyöntekijöiden järjestö toteutti toimintojaan puutavara-alan työntekijöiden teollisen ammattiyhdistyksen (Lumber Workers’ Industrial Union)kautta, jolle suurin kannatus tuli suomalaisilta metsäkämpiltä. Vaikka Maailman Teollisuustyöntekijöiden järjestö vetosi moniin englantia puhuviin työläisiin. Kanadan Suomalaisesta Järjestöstä muodostui tänä aikana Maailman Teollisuustyöntekijöiden järjestön selkäranka. Entisen Kanadan Suomalaisen Sosialistijärjestön osastot, joita löytyi niistä yhdyskunnista, jotka olivat riippuvaisia puutavarateollisuudesta, alkoivat suosia Maailman Teollisuustyöntekijäita. Muutos johtui suurelta osin siitä, että pääorganisoijat kääntyivät Wobbly-aatteisiin. Se johtui myös siitä, että Maailman Teollisuustyöntekijät ja suomalaiset Luoteis-Ontariossa olivat johtavia Venäjän vallankumouksen kannattajia, koska sillä oli voimakas vaikutus Suomen poliittiseen kehitykseen.
Tämä tilanne oli lyhytaikainen. Mielipide-erot siitä, millainen järjestöjen rakenne pitäisi olla joko perustuen maantieteelliseen sijaintiin tai teollisuudenalaan (jota suomalaiset kannattivat), johtivat repeämiin “Yhden Suuren Ammattiliiton” sisällä, ja v. 1922 monet lähtivät pois. Alueen enemmistö siirtyi takaisin Maailman Teollisuustyöntekijöiden järjestöön, ja he jälleen kerran saivat haltuunsa Suomalaisen Työntemppelin hallinnan. Toiset taas , joiden määrää kasvatti uusien suomalaisten siirtolaisten maahantulo, siirtolaisten , jotka olivat taistelleet ‘ punaisten puolella’ Suomen kansallissodassa, ja jotka lopulta liittyivät Kanadan kommunistiseen puolueeseen. Puolue oli alkanut saada jalansijaa alueella v. 1923 mennessä suomalaisten, kuten entisen Wobblyn A.T. Hill, toimintojen ansiosta, suomalaisten, jotka vuosien 1917 ja 1918 tapahtumien johdosta olivat kääntyneet kommunismiin. Maanlaajuisesti v. 1925 suomalaisten osuus olin. 60% eli 2620 puolueen 4000 jäsenestä, ja he toimivat suurelta osin Kanadan Suomalaisen Järjestön (Finnish Organization of Canada) kautta. He perustivat oman haalinsa osoitteessa 316 Bay-katu, ja vuosien 1923 ja 1935 välisenä aikana nämä kaksi järjestöä kilpailivat suomalaisten työläisten kannatuksesta. Kanadan ratsupoliisin raportit tuolta ajalta paljastavat sen, että Fort Williamin ja Port Arthurin suomalaisten uskottiin edustavan yli 15% kaikesta Kanadassa tapahtuvasta bolsevikkisesta kiihotuksesta.
Leikiteltyään vallankumouksellisilla ja suoraan toimintaan tähtäävillä ajatuksilla vuosien 1914-1935 välisenä aikana, he kääntyivät takaisin ainakin Lakeheadissa sosiaalidemokratiaan, joka oli ajanut heidät pois kodeistaan, koska moni oli antanut maansa Osuustoiminnalliselle Kansainyhteisön Liitolle (the Co-operative Commonwealth Federation), vasemmiston uusi “ääni” toisen maailmansodan jälkeen. Myöhempi suomalaisten maahanmuutto 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvulla lisäsi edelleen osallistumista olemassa olevien, poliittisten puolueiden toimintaan. Vuoteen 1962 mennessäSuomalaisen Työntemppelin hallinta ensimmäisen kerran lähes 30 vuoteen ei ollut enää sosialistisen järjestön käsissä.[:]
