[:en]
The economic opportunities found in the cities of Fort William and Port Arthur drew workers to the region during the first decades of the 20th century. Located on the north shore of Lake Superior, many believed it had the potential, like many regions of Canada at the turn of the 20th century, for unlimited economic success.
As the editors of the Port Arthur Daily-News suggested on March 20, 1906, “the assets of Canada are stupendous, the country reeks with underdeveloped riches, agricultural soil, minerals, water power, navigable lakes and rivers, a healthy invigorating climate, in fact, everything that makes a country great, waiting only for capital and energy of a man to develop it.”
From the heyday of Fort William as the inland headquarters of the North West Company to the brink of the Great Depression in 1929, the Lakehead was seen as a region of untapped and limitless resources, and capable of fuelling continuous progress and development. Port Arthur and Fort William acted as a metropole for a resource-rich hinterland. The two cities were also viewed as the hub of the Canadian nation, having become the central railway and shipping point for the transshipment of the West’s staple products for the East’s manufactured goods.
The first industry to take advantage of this new means of transportation was mining. While not established until 1868, it attracted many businesses, investors and immigrants to the area and had a profound effect on the region’s future. The silver boom resulted in the establishment and growth of Fort William’s sister city, Prince Arthur’s Landing (incorporated as the town of Port Arthur in March 1884) and the development of an infrastructure which included town halls, churches representing various denominations, schools and an inter-urban street car system.
The Lakehead was a small isolated region distant from the Canada’s major centres of population. Yet, because of the railway and the mining boom, the Lakehead was a prime destination for capital investment and for immigrants. Even following the collapse of the market for silver in the 1880s, with the Canadian Pacific Railway as the only significant object of development in the region, potential still existed. In addition to assisting immigrants to settle in the western part of Canada, the Canadian Pacific Railway also acted as a conduit by which settlers could transport their goods back to the Eastern markets.
The Lakehead, as the central terminus for Canada, benefited immensely from the accompanying national expansion. Its fortunes increased with every bushel of grain or cord of wood transshipped. The wheat that flowed through the Lakehead was integral to the prosperity of the West, the feeding of millions in Europe during the First World War, and the nourishment of the United Kingdom afterwards. The wood cut from the region assisted in building the cities of central Canada during the industrial boom. The shipment of grain, wood, and other resources also precipitated the creation of a shipbuilding industry. Despite being over 1,000 kilometers from the Atlantic Ocean, the Western Dry-dock in Fort William became the largest of its kind in Canada. Its existence epitomized the influence and reinforced the optimism that the railway industry had on those in living in Northwestern Ontario.
[:fr]
Les opportunités économiques à Fort William et Port Arthur attirèrent les travailleurs dans la région durant les premières décennies du XXe siècle. Située sur le rivage nord du lac Supérieur, beaucoup croyaient, comme pour d’autres régions du Canada au début du XXe siècle, en son potentiel pour un succès économique sans limite.
Comme le suggéra l’éditeur du Port Arthur Daily-News le 20 mars 1906, “les atouts du Canada sont prodigieux, le pays regorge de richesses non-exploitées, terre arable, minerai, énergie hydraulique, lacs et rivières navigables, un climat vivifiant et sain, en fait, tout ce qui fait la grandeur d’un pays, qui attends seulement de se développer grâce au capital et à l’énergie de l’homme.
De l’apogée de Fort William comme quartier-général de la North West Company dans l’arrière-pays à la Crise de 1929, on considéra le Lakehead comme une région de ressources inexploitées et infinies, capables d’alimenter un développement et un progrès continu. Port Arthur et Fort Williams jouèrent le rôle de métropole pour un arrière-pays riche en ressources. On considérait les deux cités comme le centre de la nation canadienne comme elles étaient devenues le pivot des transports ferroviaires et de la navigation pour les échanges entre matières premières de l’Ouest et biens manufacturés de l’Est.
L’industrie minière prit en premier avantage de ce nouveau moyen de transport. établie seulement en 1868, elle attira ensuite de nombreux hommes d’affaires, investisseurs et immigrants dans la région dont elle influença fortement l’avenir. Le boom de l’argent provoqua la naissance et la croissance de la cité jumelle de Fort William, Port Arthur’s Landing (devenue ville de Port Arthur en mars 1884) ainsi que le développement d’infrastructures comprenant mairie, églises de diverses confessions, écoles et un système de tramway interurbain.
Le Lakehead constituait une petite région isolée, située loin des principaux centres de la population du Canada. Néanmoins, grâce au chemin de fer et à l’essor minier, le Lakehead fut une destination privilégiée pour l’investissement en capital et les immigrants. Même après l’effondrement du marché de l’argent dans les années 1880, avec le Canadian Pacific Railway comme seul moteur significatif de développement dans la région, le potentiel demeurait. En plus d’aider à l’établissement d’immigrants dans la partie ouest du Canada, le Canadian Pacific Railway servit également de voie de transit pour l’acheminement des biens des colons vers les marchés de l’Est.
En tant que terminus central du Canada, le Lakehead profita immensément de l’expansion nationale en cours. Sa prospérité grandit avec le transbordement de chaque boisseau de grain ou corde de bois. Le blé qui s’écoula par le Lakehead, indispensable à la prospérité de l’Ouest, assura l’alimentation de millions d’Européens durant la Première Guerre mondiale et l’approvisionnement du Royaume-Uni par la suite. Le bois coupé dans la région servit à la construction des villes du centre du Canada pendant l’essor industriel. Le transport par voie navigable du grain, du bois et autres ressources précipita aussi la création d’une industrie de la construction navale. Bien que situé à plus de 1,000 kilomètres de l’océan Atlantique, le Western Dry-dock à Fort William devint la plus grande installation de cette sorte au Canada. Son existence résumait l’influence de l’industrie ferroviaire et renforçait l’optimisme qu’elle suscitait sur les habitants de l’Ontario du Nord-Ouest.
[:fi]
Fort Williamin ja Port Arthurin kaupunkien tarjoamat taloudelliset mahdollisuudet houkuttelivat alueelle työntekijöitä 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien aikana. Monet uskoivat, että sijainti Yläjärven pohjoisrannalla tarjoaisi mahdollisuuksia rajoittamattomaan taloudelliseen menestymiseen, kuten monet muut alueet Kanadassa 1900-luvun vaihteessa.
Port Arthurin Daily-News -lehden toimittajat kirjoittivat maaliskuun 20. päivänä vuonna 1906 seuraavasti: “Kanadan varat ovat valtavat, maa on täynnä käyttämättömiä rikkauksia, maatalousmaata, vesivoimaa, kulkukelpoisia järviä ja jokia, maassa on terveellinen, virkistävä ilmasto. Kaikki nämä seikat tekevätkin maasta suurenmoisen ja se vain odottaa ihmisten pääomaa ja energiaa sen kehittämiseksi”.
Fort Williamin, jossa sijaitsi North West -yhtiön sisämaan pääkonttori, kukoistuksen ajasta lähtien suuren lamakauden kynnykselle saakka vuoteen 1929, Lakehead nähtiin hyödyntämättömien ja rajattomien luonnonvarojen alueena ja kykenevänä kiihdyttämään jatkuvaa kasvua ja kehitystä. Port Arthur ja Fort William toimivat luonnonvaroista rikkaiden takamaiden keskuspaikkoina. Näitä kahta kaupunkia pidettiin myös Kanadan valtion solmukohtana, josta oli tullut rautatie- ja laivakuljetusten keskeinen paikka lännen viljatuotteiden ja idän teollisuustuotteiden kauttakuljetuksille.
Ensimmäinen tätä uutta kuljetustapaa hyödyntänyt teollisuudenala oli kaivosteollisuus. Vaikka se oli vakiinnuttanut asemansa vasta vuonna 1868, se houkutteli alueelle monia liiketoimintaan sijoittavia henkilöitä ja siirtolaisia vaikuttaen voimakkaasti alueen kehitykseen. Hopean noususuhdanteen ansiosta perustettiin Fort Williamin sisarkaupunki, Prince Arthur’s Landing, joka rekisteröitiin Port Arthurin kaupungiksi maaliskuussa 1884. Infrastruktuuria kehitettiin rakentamalla kaupungintaloja, eri uskontokuntien kirkkoja ja kouluja sekä rakentamalla kaupunkien välinen raitiovaunuyhteys.
Lakehead oli pieni, syrjäinen paikkakunta kaukana Kanadan suurista väestökeskuksista. Kuitenkin rautatieyhteyksien ja kaivostoiminnan noususuhdanteen ansiosta Lakehead oli tärkeä kohde pääomasijoituksille ja määränpää siirtolaisille. Vaikka hopeamarkkinat romahtivat 1880-luvulla ja Canadian Pacific -rautatie oli ainoa merkittävä rakennushanke, mahdollisuudet olivat silti olemassa. Sen lisäksi että Canadian Pacific -rautatie auttoi siirtolaisia asettumaan asumaan Kanadan läntisiin osiin, se myös toimi väylänä, jota pitkin uudisasukkaat pystyivät kuljettamaan tuotteitaan takaisin idän markkinoille.
Lakehead hyötyi valtavasti Kanadan laajenemisesta sijaitessaan valtion keskipisteessä. Alueen varakkuus kasvoi jokaisesta viljalastista tai puukuormasta, joka kulki sen läpi. Lakeheadin läpi kuljetettu vehnä oli olennainen osa länsimaiden hyvinvoinnille, viljan ravitessa miljoonia eurooppalaisia ensimmäisen maailmansodan aikana ja myöhemmin myös Britanniaa. Alueelta hakatun puun avulla rakennettiin kaupunkeja Kanadan keskiosiin teollisen vallankumouksen aikana, viljan, puutavaran ja muiden luonnonvarojen kuljettaminen kiihdyttäessä myös laivanrakennusteollisuutta. Huolimatta alueen sijainnista yli 1000 kilometrin päässä Atlantin valtamerestä, Fort Williamin läntisestä kuivatelakasta tuli lajinsa suurin Kanadassa. Telakka oli malliesimerkki siitä, millainen vaikutus rautatieteollisuudella oli Luoteis-Ontarion asukkaisiin, vahvistaen samalla myönteistä mielikuvaa kyseisestä teollisuudenalasta.
[:]
