[:en]
The widespread interest in organized sport that swept much of the western world during the late 19th century was late in making a foothold in Finland. However, once it had done so, Finns embraced sports with a passionate intensity rivaled by few other nations. During the early 20th century, Finnish athletes came to global prominence in multiple athletic fields, among them track and field, gymnastics, wrestling, skiing and skating. The immigrants who arrived in the Lakehead from Finland during the First Wave of Finnish immigration carried with them a sporting passion which they continued to cultivate in their new home.
Sport was originally organized in conjunction with the temperance societies that flourished in the region between 1896 and 1905 as a means of providing a healthful alternative to alcohol consumption. After 1905, the local Finnish temperance movement went into decline, as more members of the community turned to explicitly class-based organizations to address the grievances faced by workers under the capitalist economic system.
The Lakehead’s first Finnish socialist sports association, Gymnastics Club Jyry, was organized in 1906 in affiliation with the local Finnish- American Workers’ League Imatra #9. For Finnish immigrants, Jyry was the first of several clubs that provided an alternative to the bourgeois and Anglo dominated amateur sports movement that prevailed in Canada. Nevertheless, it retained a somewhat distant, and at times strained relationship, with its parent Imatra organization, even moving outside of Imatra #9’s headquarters at 309 Dufferin Street during 1909 to share quarters with the rival New Attempt Temperance Society.
Despite such difficulties, Jyry grew considerably in its first few years, and by 1909 and 1910 was fielding athletes to major sporting events in the region. Among the first wave of Finnish-Canadian athletic standouts was Fred Paju, a wrestler in the light-heavyweight division who figured prominently in a number of local matches. Although its athletes were beginning to make headway in mainstream sports, the club was still beset with challenges, one of the most significant being the limited space available for training.
The Finnish Labour Temple’s construction in 1910 provided much-needed breathing room for the burgeoning Jyry athletic program. Jyry based its operations on the second floor, but also made use of the main hall, which offered ample space for practicing the complex human pyramid constructions that were symbolic of worker solidarity and a staple of the gymnastic programs during the period. Likewise, the Hall’s ceiling, measuring slightly more than 24 feet in height, facilitated the instillation of gymnastic rings. With a main floor and balcony seating capacity of several hundred, the Finnish Labour Temple was also able to host events that publicly showcased its athletes’ talents. Between 1910 and 1914, Jyry evidently maintained a stronger relationship with its parent organization than prior to the Finnish Labour Temple’s construction, participating in fundraising activities both for the Workingmen’s Association and the Tyokansa newspaper.
During the First World War, the Finnish Labour Temple remained a training ground for Finnish athletes and a home for organized sporting events. By the war’s later years, forces coalesced to hamper the sports programs at the Hall. Active involvement in labour radicalism brought increased suspicion on the Finnish community, particularly following the Soviet Revolution in 1917. By the fall of 1918, amendments to the War Measures Act, 1914, placed bans on socialist organizations and literature, and Finns were restricted from participating in non-church related public gatherings.
After the First World War, when the War Measures Act was lifted and large-scale immigration from Finland resumed, sports reached new levels of popularity among the Lakehead’s Finns. The Finnish Labour Temple remained the epicentre for athletic activities. Numerous socials were staged during the decade featuring athletic events, notably Greco-Roman wrestling, and tournaments were held to crown regional wrestling champions in both the amateur and professional ranks. In the wake of the Finnish Civil War in 1918, numerous athletes sojourned to the Lakehead, adding both to the existing talent pool and the coaching expertise operating out of the Finnish Labour Temple.
While the Jyry Athletic Club had predominated during the pre-First World War years, it was superseded in 1920 by the Nahjus Athletic Club, which maintained close affiliation with the Industrial Workers of the World. The Finnish Labour Temple remained home to Nahjus for the next 36 years, during which time the club became a legitimate force in regional and national sports. During the 1920s, Nahjus produced several medalists in amateur wrestling, including two time national lightweight champion Karl Maki (Tauno Makela). By the latter half of the 1920s, boxing was also an important element in the club’s athletic programming, with the Nyberg brothers, Alf and George, making an impact at the national level.
Although interest in some sports, such as wrestling, waned by the 1930s, gymnastics remained a mainstay of the Nahjus athletic programs in the Finnish Labour Temple. Nahjus continued the longstanding tradition of building spectacular human pyramids, and also boasted a wide assortment of apparatuses, including the rings, trampoline, beams, and pommel horse. Women also figured prominently in Nahjus gymnastics. After 1927, programs were offered to children.
By the post-Second World War years, the Nahjus club’s longstanding association with labour activism had waned. However, it remained highly active in numerous sports. Gymnastics continued to play a major role in the Finnish Labour Temple programs, and public exhibitions were frequently staged in conjunction with musical acts and other forms of entertainment. Although membership numbers peaked shortly after the Second World War, within a decade, the club disbanded. In 1956, Nahjus’ gymnastic equipment was turned over to the recently formed Reipas Sports Club.
Reipas continued on the long tradition of Finnish-Canadian athletics at the Lakehead, but organized sporting activity, in the Finnish Labour Temple was on the decline. By the 1970s and 1980s, many of the longstanding symbols of the Hall’s sporting culture had been removed, including gymnastic equipment and the hand-sewn wrestling mats located in the third floor tower.
Although few visual symbols of the Finnish Labour Temple’s athletic past remain immediately apparent today, few other facilities in Northwestern Ontario can claim such a lengthy and colourful, sporting heritage.
1890s
Wrestling, particularly Greco-Roman, take root in Finland and become a popular athletic activity.
1890s
The earliest Finnish sporting organizations at the Lakehead are church-based and connected to the temperance movement.
1902
Uusi Yritys establishes a gymnastics club as part of its belief in a healthy, alcohol-free lifestyle. Both Uusi Yritys and the Fort William Pohjankukka begin to organize hiking and other outdoor activities.
1904
Field festivals organized by Uusi Yritys and Pohjankukka take place in the Lakehead.
1906
Socialist organizations place a strong emphasis on education and recreation. The earliest socialist-affiliated athletic club the Port Arthur Voimistelu Seura (Gymnastic Club) Jyry is established. It operates under the Finnish Workingman’s Association, Imatra #9 until 1910 when it becomes the first athletic club housed in the Finnish Labour Temple and is affiliated with the Finnish Socialist Organization of Canada.
1910
David Takala, one of the best wrestlers in Canada, emigrates to Port Arthur from Finland. By 1916 he is well known and respected outside of the region.
1918
On May 24, in what is perhaps the best watched event of its type at the time, Canadian professional middleweight wrestling champion George Walker (a Fort William resident) takes on Finnish wrestler Waino Ketonen.
1920
Jyry is disbanded and is replaced by the IWW-affiliated Nahjus Athletic Club.
1922
The Thunder Bay Branch of the Amateur Athletic Union of Canada begins to sanction events, including amateur wrestling. In 1923 it establishes the AAUC-sanctioned Thunder Bay District Amateur Boxing and Wrestling Championships.
1922
The Communist affiliated Finnish Organization of Canada establishes its own athletic club, Isku.
1925
In March, Isku joins the Finnish Organization of Canada affiliated Canadian Workers Sports Federation, later called the Finnish Canadian Amateur Sports Federation. Over 40 clubs, mostly located in Northwestern Ontario, participate in a wide range of sporting activities organized and sanctioned by the federation. However, they were not allowed to participate in non-labour events.
1928
Nahjus athletic directors Alphons Oja and Tauno Makela attend the 1928 Olympic wrestling trials. They are unsuccessful in earning spots on the team.
“Sports” is written by Dr. C. Nathan Hatton.
[gallery_bank type=”images” format=”thumbnail” title=”true” desc=”false” responsive=”true” animation_effect=”bounce” album_title=”true” album_id=”4″]
[:fr]
L’intérêt répandu pour le sport qui s’est emparé du monde occidental à la fin du XIXe siècle a pris pied plus tardivement en Finlande. Toutefois, par la suite, les Finlandais ont développé une passion pour le sport d’une intensité égalée par peu d’autres nations. Au début du XXe siècle, les athlètes finlandais ont acquis une importance au plan mondial dans de multiples domaines dont athlétisme et piste, gymnastique, lutte, ski, et patin. Les Finlandais qui arrivèrent au Lakehead dans la Première Vague d’immigration apportaient une passion pour le sport qu’ils ont continué à cultiver.
à l’origine, le sport s’organisait en rapport avec les sociétés de tempérance qui florissaient dans la région entre 1896 et 1905. Elles y voyaient une saine alternative à la consommation d’alcool. Après 1905, le mouvement finlandais local pour la tempérance déclina, car plus de membres de la communauté se tournèrent explicitement vers des organisations fondées sur la classe sociale, afin d’obtenir la satisfaction des revendications des travailleurs dans un système capitaliste.
On créa la première association sportive socialiste finlandaise au Lakehead, le Gymnastics Club ou Jyry, en 1906, en collaboration avec Imatra #9, la section locale de la Finnish-American Workers’ League. Pour les immigrants finlandais, Jyry constituait le premier de plusieurs clubs qui fournirent une alternative au mouvement sportif amateur, bourgeois et dominés par les Anglo-Saxons, qui prévalait au Canada. Toutefois, par la suite, il eut des relations distantes et tendues avec Imatra, déménageant même hors de son quartier général situé au 309 Dufferin Street pour s’installer chez sa rivale, la New Attempt Temperance Society.
En dépit de difficultés, Jyry crût considérablement dans ses premières années et en 1909 et 1910, il présentait des athlètes dans des événements sportifs majeurs de la région. Parmi les athlètes prééminents de la première génération, Fred Paju, un lutteur en catégorie poids mi-lourd, se distingua dans nombre de matchs locaux. Malgré les progrès que commencèrent à faire ses athlètes dans les principaux sports, le club resta aux prises avec des difficultés, dont la plus considérable était le manque d’espace pour l’entraînement.
La construction du Finnish Labour Temple en 1910 procura à Jyry un espace indispensable pour son programme athlétique en plein essor. Jyry opéra principalement au premier étage, mais se servit aussi du hall principal pour pratiquer l’élaboration de complexes pyramides humaines, symboles de la solidarité des travailleurs, et l’une des réalisations de base des programmes de gymnastique de l’époque. De la même manière, la hauteur de plus de 24 pieds du plafond du hall permettait l’installation d’anneaux de gymnastique. Avec plusieurs centaines de sièges au rez-de-chaussée, balcon et plancher combinés, le Finnish Labour Temple pouvait accueillir des événements qui mettaient publiquement les talents de ses athlètes en valeur. Entre 1910 et 1914, avant la construction du Finnish Labour Temple, Jyry maintint évidemment des rapports plus étroits avec son organisation-mère, participant à des opérations de collecte de fonds tant pour la Workingmen’s Association que pour le journal Tyokansa.
Pendant la Première Guerre mondiale, le Finnish Labour Temple resta un lieu d’exercice pour les athlètes finlandais et le théâtre d’événements sportifs. Dans les dernières années de la guerre, diverses forces se combinèrent qui génèrent le programme sportif au Hall. Une participation accrue au mouvement ouvrier radical accrut la suspicion envers la communauté finlandaise, spécialement après la Révolution soviétique de 1917. Vers l’automne 1918, des amendements à la Loi des mesures de guerre de 1914 interdirent les organisations et la littérature socialistes, ce qui restreint la participation des Finlandais à des réunions publiques non liées à une église.
Après la Première Guerre mondiale, une fois la Loi des mesures de guerre abrogée et la reprise d’une forte immigration finlandaise, le sport connut de nouveaux sommets de popularité chez les Finlandais du Lakehead. On tint de nombreux rassemblements qui comprenaient de l’athlétisme, et plus particulièrement de la lutte gréco-romaine, et des tournois eurent lieu pour couronner des champions régionaux tant amateurs que professionnels. à la suite de la Guerre civile finlandaise, de nombreux athlètes séjournèrent au Lakehead, ce qui augmenta le bassin de talents et le potentiel d’entraînement basé au Finnish Labour Temple.
Bien que le Jyry Athletic Club ait dominé avant la Première Guerre mondiale, il fut remplacé en 1920 par le Athletic Club, qui maintint une affiliation étroite aux Industrial Workers of the World. Le Finnish Labour Temple allait abriter le Nahjus pendant 36 ans, période durant laquelle le club devint une force de plein droit dans le sport régional et national. Durant les années 1920, le Nahjus produisit plusieurs médaillés en lutte amateur, dont deux Karl Maki (Tauno Makela), deux fois champion national poids léger. Dans la seconde moitié des années 1920, la boxe était aussi devenue un important élément de la programmation du club athlétique, avec les frères Nyborg, Alf et George, connus au plan national.
Quoique l’intérêt dans certains sports comme la lutte décrût dans les années 1930, la gymnastique demeura le pilier du programme d’athlétisme du Nahjus au Finnish Labour Temple. Le Nahjus conserva la longue tradition des pyramides humaines spectaculaires et put se targuer de disposer d’une vaste gamme d’appareils, dont anneaux, trampoline poutres et cheval d’arçon. Les femmes tenaient aussi une place notable dans le programme de gymnastique du Nahjus. Après 1927, des programmes furent offerts aux enfants.
Dans les années suivant la Seconde Guerre mondiale, la longue association du Nahjus avec les activistes ouvriers disparut. Cependant, il demeura actif dans de nombreux sports. La gymnastique conserva un rôle majeur dans les programmes du Finnish Labour et des exhibitions publiques furent souvent organisées en conjonction avec des événements musicaux et autres formes de divertissement. Bien que le nombre d’adhérents culminât immédiatement après la guerre, en moins d’une décennie, le club se dissolut. En 1956, l’équipement sportif du Nahju fut transmis au Reipas Sports Club récemment créé.
Reipas continued on the long tradition of Finnish-Canadian athletics at the Lakehead, but organized sporting activity, in the Finnish Labour Temple was on the decline. By the 1970s and 1980s, many of the longstanding symbols of the Hall’s sporting culture had been removed, including gymnastic equipment and the hand-sewn wrestling mats located in the third floor tower.
Le Reipas poursuivit la longue tradition de l’athlétisme Finno-canadien, mais l’activité sportive organisée au Finnish Labour Temple déclina. Dans les années 1970 et 1980, plusieurs des symboles sportifs de longue date furent retirés, y compris les équipement de gymnastique et les tapis de lutte cousus à la main conservés dans la tour du deuxième étage.
Même si peu de symboles du passé athlétique du Finnish Labour Temple demeurent aujourd’hui, peu d’autres lieux peuvent en Ontario du Nord-Ouest prétendre à un héritage sportif aussi long et coloré.
1890s
La lutte, particulièrement gréco-romaine, se répand en Finlande et devient une activité athlétique populaire.
1890s
Les premières organisations sportives finlandaises au Lakehead naissent sous l’égide de l’église et en relation avec le mouvement de tempérance.
1902
Uusi Yritys établit un club de gymnastique en vertu de sa croyance en un mode de vie sain et sans alcool. Tant Uusi Yritys que le Fort William Pohjankukka commencent à organiser de la randonnée et d’autres activités de plein air.
1904
Uusi Yritys et la Pohjankukka tiennent des festivals en plein air au Lakehead.
1906
Les organisations socialistes mettent fortement l’accent sur l’éducation et la récréation. Le premier club athlétique d’affiliation socialiste, le Port Arthur Voimistelu Seura (Club de gymnastique) est établi. Il fonctionne sous la direction de la Finnish Workingman’s Association, Imatra #9, jusqu’en 1910, lorsque, affilié à la Finnish Socialist Organization of Canada, il devient le premier Club athlétique hébergé par le Finnish Labour Temple.
1910
David Takala, l’un des meilleurs lutteurs au Canada, émigre de Finlande à Port Arthur. à partir de 1916, il est très connu et respecté hors de la région.
1918
Le 24 mai, à l’occasion de l’événement de ce type le plus regardé à l’époque, George Walker, champion de lutte mi-moyen du Canada et résident de Fort williams, affronte le lutteur finlandais Waino Ketonen.
1920
Dissolution de Jyry, remplacé par le Nahjus Athletic Club, affilié aux IWW.
1922
La filiale de l’Amateur Athletic Union of Canada, à Thunder Bay, commence à cautionner des événements, y compris en lutte amateur. En 1923, elle institue les Thunder Bay District Amateur Boxing and Wrestling Championships.
1922
La Finnish Organization of Canada, affiliée aux Communistes, établit son propre club athlétique, l’Isku.
1925
En mars, l’Isku joint la Canadian Workers Sports Federation, affiliée à la Canadian Workers Sports Federation, qui prendra le nom de Finnish Canadian Amateur Sports Federation. Plus de 40 clubs, situés principalement dans le Nord-Ouest ontarien, participent à une vaste gamme d’activités sportives, organisées et cautionnées par la fédération. Il n’ont cependant pas la permission de participer à des événements sans lien avec les travailleurs.
1928
Les directeurs de Najus pour l’athlétisme, Alphons Oja et Tauno Makela, assistent aux épreuves de sélection en lutte pour les Olympiades de 1928. Ils ne parviennent pas à gagner des places dans l’équipe.
“Sport” a été écrit par M. C. Nathan Hatton.
[gallery_bank type=”images” format=”thumbnail” title=”true” desc=”false” responsive=”true” animation_effect=”bounce” album_title=”true” album_id=”4″]
[:fi]
Laajalle levinnyt kiinnostus järjestäytyneeseen urheiluun, joka tempasi mukaansa suuren osan läntistä maailmaa 1800-luvun loppupuolella, sai vasta myöhemmin jalansijaa Suomessa. Kuitenkin kun näin lopulta tapahtui ja suomalaiset omaksuivat urheilun sellaisella intohimolla, johon vain harva muu kansakunta pystyi. 1900-luvun alussa suomalaiset urheilijat hallitsivat maailmanlaajuisesti useita urheilulajeja kuten yleisurheilua, voimistelua ja painia, hiihtoa ja luistelua. Siirtolaiset, jotka saapuivat Suomesta Lakeheadiin ensimmäisen siirtolaisuusaallon aikana, toivat mukanaan urheilemisen intohimon, jonka vaalimista he jatkoivat uudessa kotimaassaan.
Alunperin urheilua järjestettiin raittiusseurojen toimesta. Raittiusseurojen toiminta kukoisti alueella vuosien 1896 ja 1905 välisenä aikana tarjoten terveellisen vaihtoehdon alkoholin käytölle. Vuoden 1905 jälkeen paikallinen suomalainen raittiusliiketoiminta alkoi hiljetä, kun monet yhteisön jäsenet siirtyivät selvästi luokkapohjaisiin järjestöihin, jotka pyrkivät suuntaamaan toimintansa työläisiin kohdistuviin epäkohtiin kapitalistisessa talousjärjestelmässä.
Ensimmäinen suomalainen sosialistinen urheiluseura Lakeheadissa, voimisteluseura Jyry, perustettiin vuonna 1906 paikallisen amerikansuomalaisen työväenyhdistyksen, Imatra #9:n, yhteyteen. Suomalaisille siirtolaisille Jyry oli ensimmäinen useista seuroista, jotka tarjosivat vaihtoehdon porvarilliselle ja englantilaisvaltaiselle amatööriurheiluliikkeelle, joka oli vallalla Kanadassa. Kuitenkin sillä oli jossain määrin etäinen ja toisinaan kireä suhde Imatra-emojärjestön kanssa jopa muuttaen vuonna 1909 pois Imatra #9:n päämajasta, osoitteesta 309 Dufferin-katu kilpailevan Uusi Yritys -raittiusseuran tiloihin.
Huolimatta näistä vaikeuksista Jyry kasvoi huomattavasti muutamien ensimmäisten vuosien aikana, ja vuosiin 1909-1910 mennessä seura lähetti urheilijoita alueen suurimpiin urheilutapahtumiin. Ensimmäisen siirtolaisuusaallon suomalais-kanadalaisista urheilijoista oli omaa luokkaansa kevyen raskaansarjan painija Fred Paju, joka hallitsi useita paikallisia otteluja. Vaikka seuran urheilijat alkoivat edistyä pääurheilulajeissa, seura silti kohtasi monia haasteita, joista yksi tärkeimmistä oli harjoitustilojen rajallinen saatavuus.
Suomalaisen Työntemppelin rakentaminen vuonna 1910 tarjosi paljon kaivattua hengitystilaa kasvavalle Jyryn urheiluohjelmalle. Jyryn toiminta sijoittui rakennuksen toiseen kerrokseen, mutta myös pääsalia käytettiin. Se tarjosi avarat tilat harjoitella monimutkaisen ihmispyramidin rakentamista, joka oli vertauskuvana työväen yhteenkuuluvuudelle, ollen sen ajan voimisteluohjelmien kohokohta. Samoin hiukan yli 24 jalan korkeudessa oleva salin katto teki helpoksi voimistelurenkaiden asentamisen. Koska pääsalissa ja parvekkeella oli istumapaikkoja useille sadoille, Suomalainen Työntemppeli pystyi myös isännöimään tapahtumia, joissa urheilijat esittivät yleisölle taitojaan. Vuosien 1910-1914 välisenä aikana Jyry ylläpiti selvästi voimakkaampaa yhteyttä emojärjestöönsä kuin ennen Suomalaisen Työntemppelin rakentamista, ottamalla osaa varojen keräykseen sekä työväenyhdistykselle että Työkansa-sanomalehdelle.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomalainen Työntemppeli säilyi harjoituspaikkana suomalaisille urheilijoille sekä urheilutapahtumien järjestämispaikkana. Sodan loppuvuosiin mennessä lisääntyneet yhteiskunnalliset paineet vaikeuttivat haalin urheilutoimintaa. Aktiivinen osallistuminen työväenluokan radikalismiin sai aikaan lisääntyvää epäluuloa suomalaista yhteisöä kohtaan etenkin Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917. Vuoden 1918 syksyyn mennessä lainmuutokset vuoden 1914 sotatoimilakiin kielsivät sosialistiset järjestöt ja siihen liittyvän kirjallisuuden. Tämän lisäksi suomalaiset eivät saaneet osallistua ei-kirkollisiin yleisiin kokouksiin.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun sotatoimilaki oli poistettu ja laajamittainen siirtolaisuus Suomesta alkoi uudelleen, urheilun suosio suomalaisten keskuudessa kasvoi entisestään. Suomalainen Työntemppeli säilyi keskuspaikkana urheilutoiminnalle. Vuosikymmenen aikana järjestettiin lukuisia tilaisuuksia, joihin sisältyi urheilua, erityisesti kreikkalais-roomalaista painia. Painissa pidettiin kilpailuja, joissa kruunattiin paikalliset painimestarit sekä amatööri- että ammattilaissarjoissa. Vuoden 1918 Suomen kansalaissodan vanavedessä Lakeheadiin saapui useita urheilijoita, jotka kasvattivat jo ennestään suurta lahjakkaiden urheilijoiden määrää sekä lisäsivät valmennustietoutta Suomalaisen Työntemppelin urheilussa.
Vaikka Jyry-urheiluseura oli hallitsevassa asemassa ennen ensimmäistä maailmansotaa edeltävinä vuosina, Nahjus-urheiluseura syrjäytti sen vuonna 1920. Nahjus oli läheisessä yhteistyössä Industrial Workers of the World -työväenyhdistyksen kanssa. Suomalainen Työntemppeli pysyi Nahjuksen kotina seuraavat 38 vuotta. Tänä aikana seurasta tuli oikeutetusti vahva tekijä urheilussa sekä paikallisesti että kansallisesti. 1920-luvulla seuraa edusti useita mitalimiehiä amatööripainissa. Näihin kuului 2-kertainen kevyensarjan Kanadan mestari Karl Mäki (Tauno Mäkelä). 1920-luvun loppupuolella nyrkkeily näytteli tärkeää osaa seuran urheiluohjelmassa. Nybergin veljekset, Alf ja George, olivat kansallisen tason nyrkkeilijöitä.
Vaikka kiinnostus joihinkin urheilulajeihin, kuten painiin hiipui vuoteen 1930 mennessä, voimistelu säilyi Nahjuksen urheiluohjelmien kantavana voimana Suomalaisella Työntemppelillä. Nahjus jatkoi pitkäaikaista perinnettä muodostaa komeita ihmispyramideja ja pystyi myös ylpeilemään laajalla välinevalikoimalla, johon sisältyivät voimistelurenkaat, trampoliini, puomit ja hevonen. Myös naisilla oli merkittävä panos Nahjuksen voimistelussa. Vuoden 1927 jälkeen lapsille oli tarjolla omia ohjelmia.
Toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin mennessä Nahjus-seuran pitkäaikainen yhteistyö työväen aktivismin kanssa oli vähentynyt. Kuitenkin sen toiminta useissa urheilulajeissa oli erittäin aktiivista. Voimistelulla oli edelleen tärkeä osa Suomalaisessa Työntemppelissä pidettävissä ohjelmissa ja yleisöesityksiä järjestettiin usein musiikkiesitysten ja muiden viihde-esitysten yhteydessä. Vaikka seuran jäsenmäärä oli korkeimmillaan heti toisen maailmansodan jälkeen, seura lakkautettiin vuonna 1956. Nahjuksen voimisteluvälineet luovutettiin myöhemmin perustetulle urheiluseura Reippaalle.
Reipas jatkoi kanadansuomalaisen urheilun pitkää perinnettä Lakeheadissa, joskin järjestäytynyt urheilutoiminta Suomalaisella Työntemppelillä oli vähenemässä. 1970- ja 1980- lukujen aikana monet haalin urheilukulttuurin pitkäaikaisista tunnusmerkeistä oli viety pois, kuten voimisteluvälineet ja käsin ommellut painimatot kolmannen kerroksen tornista.
Vaikka vain muutamat näkyvissä olevat Suomalaisen Työntemppelin urheilun menneisyydestä kertovat symbolit ovat nykyään nähtävissä, harvalla muulla rakennuksella Luoteis-Ontariossa on samanlainen pitkä ja värikäs urheiluperinne.
1890-luku
Paini, erityisesti kreikkalais-roomalainen, saa jalansijaa Suomessa ja siitä tulee suosittu urheilulaji.
1890-luku
Ensimmäiset suomalaiset urheilujärjestöt Lakeheadissa ovat kirkkopohjaisia, ollen yhteydessä raittiusliikkeeseen.
1902
Uusi Yritys perustaa voimisteluseuran edustaakseen seuran vakaumusta terveelliseen, alkoholista vapaaseen elämäntyyliin. Sekä Uusi Yritys että Fort Williamin Pohjankukka alkavat järjestää retkeily- ja muita ulkoilmatapahtumia.
1904
Uusi Yritys ja Pohjankukka järjestävät kenttäjuhlia Lakeheadissa.
1906
Sosialistiset järjestöt painottavat voimakkaasti kasvatuksen ja vapaan-ajan toiminnan merkitystä. Ensimmäinen sosialistipohjainen urheiluseura, Port Arthurin voimisteluseura (gymnastic club) Jyry, perustetaan. Se toimii työväenyhdistys Imatra #9:n alaisuudessa vuoteen 1910 saakka, jolloin siitä tulee ensimmäinen Suomalaisella Työntemppelillä toimiva urheiluseura, kuuluen Kanadansuomalaiseen sosialistijärjestöön.
1910
David Takala, yksi parhaista painijoista Kanadassa, muuttaa Suomesta Port Arthuriin, Vuoteen 1916 mennessä hänestä on tullut hyvin tunnettu ja arvostettu myös paikkakunnan ulkopuolella.
1918
Kanadan ammattipainin keskisarjan mestari George Walker (Fort Williamin asukas), ottelee toukokuun 24. päivänä suomalaista painijaa Wäinö Ketosta vastaan. Tapahtuma on ehkä alueen seuratuin siihen aikaan.
1920
Jyry lopettaa toimintansa, ja sen tilalle syntyy Maailman teollisuustyöntekijöiden ammattiyhdistyksen yhteydessä toimiva urheiluseura Nahjus.
1922
Kanadan amatööriurheiluliiton (Amateur Athletic Union of Canada, AAUC) Thunder Bayn osasto alkaa myöntää lupia urheilutapahtumille kuten amatööripainikilpailuille. Vuonna 1923 se antaa AAUC:n hyväksymän luvan Thunder Bayn alueen amatöörinyrkkeilyn ja -painin mestaruuskilpailuille.
1922
Kommunistinen Kanadan Suomalainen Järjestö (Finnish Organization of Canada) perustaa oman urheiluseuransa nimeltään Isku.
1925
Maaliskuussa Isku liittyy Kanadan Suomalaisen Järjestön yhteydessä toimivaan Kanadan työväen urheiluliittoon (Canadian Workers Sports Federation), jota myöhemmin kutsuttiin Kanadansuomalaisen amatööriurheilun liitoksi (Finnish Canadian Amateur Sports Federation). Yli 40 seuraa, joista useimmat sijaitsivat Luoteis-Ontariossa, osallistuivat monien eri alojen urheilutapahtumiin, jotka olivat tämän liiton järjestämiä ja vahvistamia. He eivät kuitenkaan saaneet osallistua ei-työväenluokan tapahtumiin.
1928
Nahjuksen urheilusta vastaavat Alphons Oja ja Tauno Mäkelä ottavat osaa vuoden 1928 olympialaisten painikarsintaan. He eivät onnistuneet saamaan paikkaa joukkueessa.
Urheilu-osan on kirjoittanut Dr. C. Nathan Hatton
[gallery_bank type=”images” format=”thumbnail” title=”true” desc=”false” responsive=”true” animation_effect=”bounce” album_title=”true” album_id=”4″]
[:]
