[:en]Finnish immigrants to Canada were mostly working-class and, like most other immigrants to Canada at the time, their daily lives were consumed with providing for the needs of their families. Both women and men worked hard to establish lives in Canada and the centre of activity was the home. During the First Wave of Finns between 1890-1914, the Finnish immigrants were primarily men and single women of the average age of 20 years old. In Fort William and Port Arthur, Finnish men worked as general labourers in the coal docks and railway years. Finnish women were primarily hotel staff, cooks, laundresses, clerks, domestic servants and bath attendants. Significant numbers of single men, and some women, lived a precarious existence as workers in bush camps during the winter, but during the off season they returned to homesteads or residence in the city. For some, religion and the church played a central role in their lives, but for others it was politics and community organization that occupied much of their time.
Food and its preparation were an important means of remaining connected to cultural roots, and in Finnish homes it was common to find Finnish cookbooks. These books contained elegant recipes for dishes such as reindeer roast or salmon pie. Most of these cookbooks were printed in Finland and brought over on the voyage, but others were produced in North America and were aimed at newcomers.
To assist the young Finnish women who worked as domestic servants or as “Cookies” in lumber camps in cooking dishes for the North American palate, cookbooks like the Suomaliais-Amerikalainen Perhe=Keittokirja, or Finnish-American Family Cook Book were available. This type of cookbook not only provided Finnish women with non-Finnish recipes for non-Finnish tastes, but also provided practical information. A Finnish cook could find out how to make Virginia fried chicken, (Virginian kanapaisti), learn how to dress a salad (Sallatin Kaste) and how to pronounce words in English. For example, ohra is translated as barley and to be pronounced baarli and if you were doing someone’s washing and had to use vaatenuora, it was called a clothesline and pronounced klooslain.
[:fr]Les immigrants finlandais au Canada appartenaient principalement à la classe ouvrière et, comme la plupart des immigrants, leur vie journalière consistait pour l’essentiel à pourvoir aux besoins de leur famille. Tant les femmes que les hommes travaillaient durement pour s’établir au Canada et le foyer constituait le centre d’activité. La Première vague d’immigration finlandaise entre 1890 et 1914 comprenait en majorité des hommes et femmes célibataires âgés en moyenne de 20 ans. à Fort William et Port Arthur, les hommes travaillaient comme ouvriers non-qualifiés dans les années des quais charbonniers et chemins de fer. Les Finlandaises étaient principalement employées d’hôtel, cuisinières, blanchisseuses, personnels de maison et employés des bains publics. Un nombre considérable d’hommes, et certaines femmes, menaient une vie précaire dans les camps forestiers en hiver, mais revenaient à leur domicile ou propriété durant la saison morte. Dans la vie de certains, la religion et l’église tenaient une place importante, mais pour d’autres occupaient plutôt leur temps à la politique et à l’organisation communautaire.
La nourriture et sa préparation constituaient un important moyen de garder ses racines culturelles et dans les foyers finlandais, on trouvait communément des livres de cuisine finlandaise. Ces livres contenaient des recettes raffinées pour des plats tels que le rôti de renne ou la tourte au saumon. Imprimés pour la plupart en Finlande, on les avait emmenés lors du voyage, mais certains, destinés aux nouveaux arrivants, furent produits en Amérique du Nord.
Pour aider les jeunes finlandaises employées comme personnel domestique ou cuisinières (“Cookies”) dans les camps forestiers, à cuisiner des plats conformes aux goûts nord-américains, on disposait de livres tels que le Suomaliais-Amerikalainen Perhe=Keittokirja, ou Livre de cuisine familiale finno-américain. Ce type de livre culinaire fournissait non seulement des recettes non-finlandaises pour des goûts non-finlandais, mais aussi des informations pratiques. Un cuisinier finlandais pouvait y trouver la façon de préparer une poulet frit à la virginienne (Virginian kanapaisti), y apprendre comment assaisonner une salade (Sallatin Kaste) et comment prononcer des mots en anglais. Par exemple, ohra y est traduit par barley (orge) et se dit baarli et, au cas où l’on ferait la lessive de quelqu’un, l’on utiliserait une vaatenuora, ou clothesline (corde à linge) et prononcée klooslain.
[:fi]
Kanadaan saapuneet suomalaiset siirtolaiset kuuluivat enimmäkseen työväenluokkaan ja heidän päivittäinen elämänsä kului heidän perheidensä tarpeiden täyttämiseen. Sekä naiset että miehet tekivät kovaa työtä elämän vakiinnuttamiseksi Kanadassa ja koti oli toiminnan keskus. Suomalaisten ensimmäisen siirtolaisaallon aikana vuosina 1890-1914 suomalaiset siirtolaiset olivat pääosin miehiä ja yksinäisiä naisia ja keskimäärin 20-vuotiaita. Fort Williamissa ja Port Arthurissa suomalaiset miehet työskentelivät aputyöläisinä hiilitokilla ja rautateillä. Suomalaiset naiset työskentelivät ensisijaisesti hotelleissa, olivat kokkeja, pesijättäriä, kauppa-apulaisia, kotiapulaisia ja saunottajia. Suuri määrä yksinäisiä miehiä ja joitakin naisia vietti epävarmaa elämää työskentelemällä metsäkämpillä talven aikana, mutta hiljaisen kauden aikana he palasivat maatiloilleen tai kaupungissa sijaitseviin asuntoihinsa. Joillekin uskonto ja kirkko merkitsivät keskeistä osaa elämässä, toisilta suuren osan ajasta vei politiikka ja yhteiskunnalliset järjestöt.
Ruoka ja sen valmistaminen olivat tärkeitä keinoja kulttuuriperinteiden säilyttämisessä ja suomalaisista kodeista löytyi yleensä suomalaisia keittokirjoja. Näistä kirjoista löytyi hienoja ruuanvalmistusohjeita esimerkiksi poronpaistille ja lohipiirakalle. Useimmat keittokirjoista oli painettu Suomessa ja tuotu Amerikkaan tullessa, osa taas oli painettu Pohjois-Amerikassa, ollen tarkoitettu uusille tulijoille.
Keittokirjat, kuten Suomalais-Amerikkalainen perheen keittokirja (Finnish-American Family Cook Book) auttoivat kotiapulaisina tai metsäkämppien keittiöapulaisina työskenteleviä nuoria suomalaisia naisia ruokien valmistamisessa pohjoisamerikkalaisen maun mukaisesti. Tämän tyyppinen keittokirja ei ainoastaan tarjonnut suomalaisille naisille ei-suomalaisia ruuanvalmistusohjeita ei-suomalaiseen makuun vaan myös käytännön tietoutta. Suomalainen kokki pystyi löytämään, miten valmistaa Virginian kanapaistia (Virginia fried chicken), miten valmistaa salaattikastiketta ja miten ääntää sanoja englanniksi. Esimerkiksi ohra on käännettynä barley, ja se äännetään “baarli”. Jos pyykkiä pestessä taas oli käytettävä pyykkinarua, sitä kutsuttiin nimellä clothesline, joka äännettiin ”klooslain”.
[:]
