[:en]Located at the geographic centre of Canada, bridging the eastern and western halves of the country, Northwestern Ontario is a region that has no official political definition. Indeed, its boundaries have shifted constantly over time.
However, while there is no official definition, Northwestern Ontario is very much a distinct region in the minds of most people who live there. Often it is a key part of the identity of its inhabitants. When people from the region travel and are asked where they are from, most will automatically respond with “Northwestern Ontario,” as opposed to “Northern Ontario,” or even “Ontario.” The people of the region have developed a current definition based on pre-existing political boundaries and on the delivery of provincial government services.
The region is comprised of the three districts of Thunder Bay, Rainy River, and Kenora. As such, it is the largest region of Ontario, covering 526,000 square kilometres. Its western boundary is Manitoba, while its northern boundary is Ontario’s Hudson Bay coastline and the James Bay coastline north of the mouth of the Albany River. As such, Northwestern Ontario makes up most of Ontario’s subarctic region. Its southern boundary is comprised of the American border and the north shore of Lake Superior west of the Pukaskwa River. The eastern border runs just east of the communities of Manitouwadge and Caramat. In area, Northwestern Ontario is bigger than the majority of countries in the world. However, this vast land mass and the people who occupy it have been largely neglected by historians, despite playing an important role in the history of the country.
By the early 1900s, Lake Superior’s north shore evolved from a declining fur trading outpost to an important transportation hub with a bustling grain shipping terminal, a railway centre and fledgling businesses and services. In response to the promise of opportunities, the population of the Lakehead increased rapidly.
Immigrants from different regions of Finland were vital to economic development. With their deeply rooted attachment to the land they adapted easily to life in the Boreal Forest, with its isolation, challenging weather conditions, poor transportation and other demands. Familiar with unskilled labour, men worked in the mines, logging camps, railroads and docks. Single women worked as domestic servants and lumber camp cooks.
The Finns settled in many of towns and in almost every rural township in Northwestern Ontario, many believing that they were only in Canada temporarily before returning to their homeland with their fortune. Their activities mainly centred on the twin cities of Fort William and Port Arthur, collectively known as the Lakehead, and since 1970, comprising of the City of Thunder Bay. Between 1900 to 1934, these two cities were the cultural, economic, social, and political epicentres of Northwestern Ontario.[:fr]
Situé au centre géographique du Canada et pont entre les moitiés est et ouest du pays, l’Ontario du Nord-Ouest est une région dépourvue de définition politique officielle. D’ailleurs ses frontières ont constamment varié à travers le temps.
Cependant, malgré l’absence de définition officielle, l’Ontario du Nord-Ouest est une région distincte dans l’esprit de la plupart de ses habitants et constitue souvent un composant clé de leur identité. Quand les gens de la région voyagent et se font demander d’où ils viennent, ils répondent “Ontario du Nord-Ouest”, plutôt qu’Ontario du Nord ou même Ontario. Les gens de la région ont développé une définition actuelle fondée sur des frontières politiques préexistantes et sur la fourniture de services par le gouvernement provincial.
La région est composée des trois districts de Thunder Bay, Rainy River et Kenora. En tant que telle, c’est la région la plus vaste de l’Ontario avec une superficie de 526,000 kilomètres carrés. Le Manitoba constitue sa frontière ouest. La rive ontarienne de la baie d’Hudson et celle de la baie de James au nord de l’embouchure de la rivière Albany la limitent au nord. En tant que tel, l’Ontario du Nord-Ouest représente la plus grande part du territoire subarctique de l’Ontario. La frontière est se situe juste à l’est des communautés de Manitouwadge et Caramat. En superficie, l’Ontario du Nord-Ouest est plus grand que la majorité des pays du monde. Néanmoins, les historiens ont largement négligé cette grande étendue de terre et ses habitants, malgré leur rôle important dans l’histoire du pays.
Au début du XXe siècle, la rive nord du lac Supérieur est passée de station de traite des fourrures en déclin à plaque tournante du transport avec un terminal céréalier prospère, un centre ferroviaire et des entreprises et services en essor. En raison des conditions favorables, la population du Lakehead s’est accrue rapidement.
Les immigrants de différentes régions de Finlande ont joué un rôle vital dans le développement économique. Avec leur attachement à la terre, profondément ancré, ils se sont aisément adaptés à la vie dans la forêt boréale, avec son isolement, ses conditions climatiques difficiles, ses piètres moyens de transport et autres contraintes. Habitués au travail non qualifié, les hommes ont travaillé dans les mines, l’exploitation forestière, les chemins de fer, et comme dockers. Les femmes célibataires travaillaient comme domestiques ou cuisinières dans les camps de travailleurs forestiers.
Les Finlandais se sont installés dans plusieurs villes et dans presque tous les cantons ruraux de l’Ontario du Nord-Ouest. Beaucoup croyaient venir temporairement au Canada pour retourner ensuite, fortune faite, dans leur patrie. Leurs activités ont pris place principalement dans les villes jumelles de Fort William and Port Arthur, conjointement connues comme le Lakehead, et depuis 1970, fusionnées dans la ville de Thunder Bay. Entre 1900 et 1934, ces villes ont été les épicentres culturels, économiques, sociaux et politiques de l’Ontario du Nord-Ouest.
[:fi]
Luoteis-Ontario sijaitsee Kanadan maantieteellisessä keskipisteessä, yhdistäen maan itäisen ja läntisen osan toisiinsa. Alueella ei ole kuitenkaan virallista poliittista määritelmää ja sen rajat ovatkin muuttuneet jatkuvasti ajan myötä.
Huolimatta virallisen määritelmän puutteesta, Luoteis-Ontario on hyvin selkeä alue useimpien siellä asuvien ihmisten mielissä ja se on keskeinen osa monien alueen asukkaiden identiteettiä. Kun ihmiset matkustavat alueen ulkopuolelle ja heiltä kysytään mistä he ovat, useimmat vastaavat automaattisesti “Luoteis-Ontariosta” eivätkä esimerkiksi “Pohjois-Ontariosta” tai edes “Ontariosta”. Nykyinen ihmisten luoma määritelmä alueesta perustuu entisiin poliittisiin rajoihin ja provinssin alueelle tarjoamiin palveluihin.
Alue koostuu kolmesta piiristä: Thunder Bay, Rainy River ja Kenora. Sellaisenaan se on suurin alue Ontariossa kattaen 526 000 neliökilometriä. Sen länsirajana on Manitoban provinssi, kun taas pohjoisrajana on Ontarion Hudsoninlahden rantaviiva sekä Jamesinlahden rantaviiva Albanyjoen pohjoisella suulla. Luoteis-Ontario kattaa sellaisenaan suurimman osan Ontarion subarktisesta alueesta. Sen eteläraja rajoittuu Yhdysvaltoihin ja Yläjärven pohjoisrantaan Pukaskwajoen länsipuolella. Itäraja taas kulkee Manitouwadge- ja Caramat-yhteisöjen itäpuolella. Pinta-alallisesti Luoteis-Ontario on suurempi kuin suurin osa maailman valtioista. Kuitenkin kyseinen maa-alue ja siellä elävät ihmiset on suurelta osin laiminlyöty historioitsijoiden toimesta, vaikka alueella on merkittävä rooli Kanadan historiassa.
1900-luvun alkuun mennessä Yläjärven pohjoisranta kehittyi hiipuvasta turkiskauppapisteestä tärkeäksi liikenteen solmukohdaksi, jossa oli vilkas viljankuljetusterminaali, rautatiekeskus ja aloittelevia yrityksiä ja palveluita. Lupaavine mahdollisuuksineen Lakeheadin asukasluku kasvoi nopeasti.
Maahanmuuttajat Suomen eri alueilta olivat elintärkeitä talouden kehittymiselle. Heidän syvälle juurtunut kiintymyksensä maahan auttoi heitä sopeutumaan helposti elämään boreaalisella metsävyöhykkeellä. Metsän eristäytyneisyys, haastavat sääolosuhteet, huonot kuljetusolosuhteet ja muut vaatimukset olivat tuttuja suomalaisille. Tottuneina vähäistä ammattitaitoa vaativaan työhön, miehet työskentelivät kaivoksissa, metsäkämpillä, rautateillä ja satamissa. Naimattomat naiset toimivat kotipalvelutöissä ja metsäkämppien kokkeina.
Suomalaiset asettuivat moniin kaupunkeihin ja lähes jokaiseen maalaiskuntaan Luoteis-Ontariossa, monien uskoessa että he tulivat Kanadaan vain väliaikaisesti ennen paluuta kotimaahan kerätyn omaisuuden kanssa. Heidän toimintansa keskittyi pääasiassa Fort Williamin ja Port Arthurin ystävyyskaupunkeihin, joita kutsutaan nimellä Lakehead. Vuonna 1970 kaupungit yhdistyivät muodostaen Thunder Bayn kaupungin. Vuosien 1900-1934 aikana nämä kaksi kaupunkia olivat kulttuurisia, taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia keskuksia Luoteis-Ontariossa.
[:]
